Pedagogiikalla hyvinvointia

Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK) tehty opiskelijahyvinvointikysely kertoo, että opiskelijoilla on tarvetta opiskelujen ohjaukselle ja tuelle sekä opiskelijoiden henkilökohtaiselle tuelle erityisesti poikkeusolojen jälkeen (Opiskelijahyvinvointikysely 2021 & 2022). Opiskelijat kaipaavat kuulluksi tulemista, tukea ja ohjausta sekä henkilöä, johon on mahdollisimman helppo ottaa yhteyttä missä tahansa asiassa opiskeluihin liittyen. Opiskelijoiden mukana koko opiskelujen ajan on useita eri lehtoreita ja opettajia. Miten jokainen heistä voisi tukea opiskelijan hyvinvointia pedagogisesta näkökulmasta?

Haapalan ja Vänttisen (2013) ammattikorkeakoulussa tehdyn tutkimuksen mukaan laadukas opetus-, ohjaus- ja oppimisprosessi syntyy pedagogisesti hyvinvoivan yhteisön eri toimijoiden yhteistyön tuloksena. Erilaiset opetukseen, ohjaukseen ja oppimiseen liittyvät käytänteet joko tukevat tai vaikeuttavat opiskelijoiden kokemaa opiskeluhyvinvointia. Heidän mukaansa avoimempi ja työelämälähtöisempi opetus ja monet erilaiset pedagogiset ratkaisut toimivat hyvinvoinnin tukena. Toimintakulttuuria tarkastellessa on huomioitava, että pedagoginen hyvinvointi ei rakennu pelkästään joko toimijan tai oppijan näkökulmasta, vaan näiden vuorovaikutuksessa tapahtuvasta oppimisen ja hyvinvoinnin näkökulmasta. On oletettavaa, että Samkissa ollaan monin tavoin pedagogisesti huipulla, tästä kertonevat hyvät arvioinnit opetuksen laadusta. Samk on vuosien 2010–2021 AVOP-palautekyselyjen keskiarvolla mitattuna Suomen laadukkainta opetusta antanut ammattikorkeakoulu. Meillä on kuitenkin samaan aikaan opiskelijoita, jotka kokevat voivansa huonosti ja olevansa yksinäisiä, ja tähän on tartuttava.

Millaista oppimisympäristöä korkeakouluun tulisi hyvinvoinnin ja oppimisen näkökulmasta rakentaa?

Leskisenojan ja Sandbergin (2019) mukaan nuorten hyvinvointia ja tulevaisuudenuskoa lisää tieto siitä, että he kokevat voivansa vaikuttaa omiin asioihinsa. Hyvin toimivat sosiaaliset verkostot auttavat nuorta kehityksessään kohti työelämää. Positiivinen kehitysympäristö avoimella vuorovaikutuksella on jokaisen oppijan oikeus. Opiskelu on vastavuoroista ja sosiaalista kanssakäymistä, ja sellaisen verkoston rakentaminen on opettajien työtä. Positiivinen pedagogiikka on yksi mahdollisuus tukea opiskelijoitamme tässä. Positiivinen pedagogiikka on poikkitieteellinen suuntaus, jonka ytimessä yksilökeskeinen ajattelu kohtaa sosiaalitieteellisen yhteisöjen ja yhteisöllisyyden merkityksen. Konstruktivistinen oppimiskäsitys tuo tärkeän elementin positiiviseen pedagogiikkaan, joka painottaa oppijan aktiivista toimintaa ja oman maailmankuvansa jatkuvaa tulkintaa. (Avola & Pentikäinen 2020.) Avola & Pentikäinen (2020) korostavat myös positiivista pedagogiikkaa ja sen merkitystä koettuun hyvinvointiin. Heidän mukaansa positiivisen pedagogiikan sisällöt voidaan jakaa kolmeen osioon, jotka ovat ympäristö, hyvinvointi ja oppiminen.

Näihin osiin keskittymällä ja niiden kokonaisuutta vuorovaikutuksessa tarkastellen voidaan todeta, että positiivisen pedagogiikan osien summa on suurempi kokonaisuus. Resurssien vähetessä ja opiskelijamäärien kasvaessa on helppo todeta yhtälön olevan vaikea. Kuitenkin myönteisen ilmapiirin, oppijalähtöisten sisältöjen ja avoimen vuorovaikutuksen avulla on mahdollisuus rakentaa sosiaalinen vuorovaikutuksen verkosto, jossa oppiminen tapahtuu toinen toistaan tukien. Jokaisen opettavan henkilön tehtävänä on olla hyvinvointiin panostava pedagogi, joka näkee oppimisen moninaisen prosessin myös sosiaalisesta kontekstista.

On perusteltua, että jokainen opettaja huomioi opiskelijoiden tilanteen tässä ajassa. Hyvinvoinnilla ja hyvillä oppimistuloksilla on yhteyttä toisiinsa. Hyvinvoiva opiskelija oppii, saa itselleen ne tiedolliset ja taidolliset valmiudet, joita hän tulevassa ammatissaan tarvitsee sekä saa suoritettua opintonsa loppuun ja valmistuttua. Organisaatiomme yhteinen strategia tähtää opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseen ja työelämään kiinnittyvien ammattilaisten valmistumiseen. Opettajan tehtävä on opettaa, ja sen voi tehdä myös opiskelijan hyvinvointia tukien, ihmiseltä ihmiselle, yhteisöllisesti.

Elina Elo

Kirjoittaja on hyvinvointialan päätoiminen tuntiopettaja ja projektitutkija StudyWell -hyvinvoiva opiskelija ja opiskeluyhteisö SAMKissa -hankkeessa.

Miten opiskelija kokee ohjauksen SAMKissa?

Opintojen ohjaukseen, sen kehittämiseen ja koordinointiin on kiinnitetty huomiota viime vuosina Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK). Opettajien, opettajatutorien, vertaistutorien, opetussuunnitelmavastaavien ja erilaisten tukipalveluiden lisäksi SAMKissa toimii tällä hetkellä viisi opinto-ohjaajaa, ammatillinen erityisopettaja sekä ohjauksen koordinaattori. Kaikilla SAMKin opiskelijoilla on yhdenvertainen oikeus saada opintoihinsa ohjausta riippumatta siitä, missä tutkinto-ohjelmassa tai millä kampuksella hän opiskelee. Ohjauksen tavoitteena on tukea opiskelijan oppimista ja opintojen suorittamista tavoiteajassa, hänen hyvinvointiaan ja opiskelukykyään sekä osaamisen kehittämistä että urasuunnittelua.  

Opiskelija arvioi saamaansa ohjausta erilaisten kyselyiden kuten esimerkiksi Oppilaskunta SAMMAKKOn teettämän EVOPin (ensimmäisen vuoden opiskelijoiden palautekysely), opintojaksopalautteen ja AVOPin (valmistumisvaiheen opiskelijapalaute) avulla.  

Oppilaskunta SAMMAKKO on teettänyt vuodesta 2020 lähtien ensimmäisen vuoden opiskelijoille EVOP-palautekyselyn. Keväällä 2022 kyselyyn vastasi 116 opiskelijaa eli n. 7 % ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Kokemuksia opinnoista kartoitettiin väittämin, joiden paikkaansa pitävyyttä opiskelijat arvioivat asteikolla 1–10 (1 = heikoin, 10 = paras) sekä vaihtoehdolla ”en osaa sanoa”. Opintojen ohjausta koskevia väittämiä kyselyssä oli 3 kappaletta: ”Olen saanut tukea opinto-ohjaajaltani”, “Opintojen ohjaus on vastannut tarpeitani” ja ”Opinto-ohjaajallani on ollut positiivinen vaikutus opintojeni etenemiseen”. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastausten perusteella opintojen ohjaus ja opinto-ohjaajien tuki on koettu tarpeelliseksi ja ohjauksella on ollut merkitystä. On kuitenkin hyvä huomioida, että vastaajien määrä kyseisiin kysymyksiin oli melko alhainen. Lisäksi opinto-ohjaajiemme rooli SAMKin eri osaamisalueilla on erilainen. Kaikki opinto-ohjaajamme eivät välttämättä kohtaa aktiivisesti vielä ensimmäisen vuoden opiskelijoita. 

Kuva: SAMMAKKO EVOP – Ensimmäisen Vuoden Opiskelijoiden Palautekysely, tuloskoonti, 2022.

Myös opintojaksopalautteessa ohjaus nousee esiin. SAMKissa on kerätty Tuudo-mobiilisovelluksella opintojaksopalautetta syksystä 2020 alkaen. Opintojaksopalautetta antavat sekä tutkinto-opiskelijat että avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijat.  Palautteenantomahdollisuus alkaa opintojakson päätyttyä ja kestää 10 päivää. Opintojaksopalaute sisältää kolme eri osa-aluetta, joista ensimmäinen koskee opettajan antamaa ohjausta opintojaksolla. Kyseinen osio sisältää kaksi arvioitavaa kohtaa: Opettajan ohjaus ja Opintojakson toteutus vastasi toteutussuunnitelmaa. Lukuvuoden 2020–2021 sekä syyslukukauden 2021 vastausten perusteella opintojaksoilla saatu ohjaus on ollut hyvää. Keskiarvot molemmissa kohdissa olivat yli neljän tai neljä. Vastausprosentit, eli vastanneiden suhde opintojaksototeutuksille hyväksyttyihin, vaihtelivat 15–20 %. Opintojaksoseloste (=toteutussuunnitelma) vastasi palautteen perusteella hyvin opintojakson toteutusta, mikä osaltaan vaikuttaa opiskelijan kokemaan ohjaukseen. Opintojaksopalautekyselyn väittämien paikkaansa pitävyyttä opiskelijat arvioivat asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan, 2 = heikosti, 3 = tyydyttävästi, 4 = hyvin ja 5 = erittäin hyvin).   

Valmistumisvaiheen opiskelijat vastaavat valtakunnalliseen AVOP-kyselyyn. Kyselyn asteikko on 1–7 (1 = täysin eri mieltä, 4 = siltä väliltä ja 7 = täysin samaa mieltä). Valtakunnallisessa vertailussa kysymyksen ”Opintojen ohjaus oli tasokasta” kohdalla SAMK on sijoittunut keskiarvon yläpuolelle usean vuoden ajan. Vuosien 2020 ja 2021 tulosten perusteella opiskelijat arvioivat SAMKin ohjauksen tasokkaaksi yli 5,5 keskiarvolla. 

Opintojen ohjaus ja sen kehittäminen edelleen SAMK-tasolla on tärkeää. Kehitystyössä huomioidaan mm. näiden yllä esitettyjen opiskelijakyselyiden vastauksia. Tällä hetkellä SAMKissa valmistellaan ohjauksen käsikirjaa, joka tulee sisältämään koko opiskelijan ohjauksen. Tähän kuuluvat opiskelun ohjaus, oppimisen ohjaus sekä uraohjaus. 

Mari Linna, Liisa Peltomäki ja Jaana Puska

Kirjoittajat ovat Satakunnan ammattikorkeakoulun Opetuspalveluiden asiantuntijoita.

Mari Linna, koordinaattori, ohjaus ja OPS-työ

Liisa Peltomäki, koordinaattori, tietotuotanto

Jaana Puska, suunnittelupalvelusihteeri

Kotoutumisen flow saavutetaan vuorovaikutustilanteissa

Kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä Satakunnan ammattikorkeakoulussa on kasvanut viime vuosina ja kasvaa edelleen. Opiskelijoiden kotouttamisen tukemiseen on siksi panostettava entistä enemmän jo opiskeluaikana, sillä opiskelijoiden kiinnittyminen Satakuntaan tukee alueellista kasvua ja vie SAMKissa tuotetun osaamisen suoraan alueen elinkeinoelämän käyttöön. Miten saadaan kotoutuminen vielä paremmin osaksi SAMKissa opiskelua? Miten kieli ja osallisuus liittyvät kotoutumiseen? Näitä mietin tässä blogitekstissäni.

Kieli on avain osallisuuteen

Kieltä oppiessa ja sitä käyttäessä osallisuuden kokemus yhteisöön vahvistuu. Osallisuuden kokemus taas auttaa kotoutumisessa ja edelleen vahvistaa kielenoppijan oma-aloitteisuutta. Näin motivaatio kielen oppimiseen kasvaa ja parhaimmillaan saavutetaan kotoutumisen flow.

SAMKissa suomen kieltä voi opiskella jo 18 opintopistettä (Nursing-opiskelijat jopa 21 op!), mutta on muistettava, että opintojaksot tarjoavat vasta perustyökalut, joita pitäisi sitten lähteä ”oikeasti” käyttämään. Kielen opiskelua ei voi pelkästään ”ulkoistaa” Finnish-opintojaksoille, vaan kielen oppimisen mahdollisuuksia pitäisi tarjota myös muiden opintojaksojen sisällä, jotta meidän ”ihan oikeasti” vaikea kieli tulisi osaksi kv-opiskelijan maailmaa.

Mikä kielitaitotaso sitten on tarpeeksi, jotta työllistyy? Tiedän paljon maahan muuttaneita, jotka ovat suorittaneet suomen kielen opinnot kiitettävästi, mutta hakevat edelleen työtä ja kokevat ulkopuolisuutta, ja toisaalta tunnen myös niitä, jotka heikommallakin kielitaidolla ovat päässeet työhön, sisään työyhteisöön ja kotoutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan erittäin hienosti ja tuntevat olevansa osa yhteiskuntaa. Veikkaan, että ”pihvi” on juuri tuossa osallisuuden kokemuksen saavuttamisessa ja siinä kantaväestöllä on myös suuri rooli.

Miten ruokkia osallisuutta?

Mitä me SAMKissa voimme tehdä, jotta voisimme tarjoilla englanninkielisissä koulutusohjelmissa 0-tasolta suomen opiskelun aloittaville, ulkomailta Suomeen (ja Satakuntaan!) muuttaville opiskelijoille tuon osallisuuden flow’n jo opintojen aikana – tai ainakin alkusysäyksen sille? Voin kertoa tähän heti vastauksen: Varmistamalla, että opintojen aikana opiskelija pääsee mukaan suomenkielisiin vuorovaikutustilanteisiin.

SAMKin strategiaan on kirjattu yhdeksi tavoitteeksi kansainvälisyyden lisääminen. Jos tällä tarkoitetaan myös sitä, että halutaan saada kansainvälistä työvoimaa Satakuntaan, meidän on lisättävä kotoutumista edistäviä toimia koulutukseen. Uskon, että myös työharjoittelupaikassa, jossa ollaan valmiita murtamaan ennakkoluulot, halutaan pyrkiä kehittämään perehdytystä ja ohjausta. Vuorovaikutustilanteissa se tarkoittaa suomenkielisen henkilön kielitietoisuuden ja selkosuomen taitojen lisäämistä sekä ennen kaikkea tahtotilaa monikulttuurisen työyhteisön kehittämiseksi. Näitä kaikkia taitoja voimme SAMKissa kouluttaa.

Nykyään puhutaan paljon myös monikielisistä työympäristöistä: pienemmälläkin suomen kielen osaamisella pärjää, koska tukena voi käyttää myös muita kieliä! Tähän suuntaan työyhteisöt ovat vahvasti menossa, kantaväestö kun osaa englantia ja sen käyttämiskynnys on madaltunut. Työharjoittelua suomenkielisessä työpaikassa tekevä kv-opiskelija kertoi tarvitsevansa paitsi ammatillista suomenkielistä sanastoa myös asiakaspalvelutyössä tai työkavereiden kanssa puhuessaan erityisesti arjen tilanteisiin liittyvää kielitaitoa. Arkeen liittyvän keskustelun taitoja opitaan vuorovaikutustilanteissa ja arjen kielitaito on se vuorovaikutustaito, jota kotouttaja ensisijaisesti tarvitsee!

Huomio vuorovaikutuskumppaneihin, viestinnän kehollisuuteen ja oma-aloitteisuuden tukemiseen

Keväällä ilmestyneessä tutkimuksessa Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa — Suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet on analysoitu erilaisia kommunikointiin liittyviä arjen tilanteita yksilötasolla. Niina Liljan, Laura Eilolan Anna-Kaisa Jokipohjan ja Terhi Tapanisen toimittaman teoksen johtopäätöksissä todetaan kolme tärkeätä pointtia, jotka tukevat kielen oppimista.

Ensimmäisenä tärkeässä roolissa ovat vuorovaikutuskumppanit. Vuorovaikutuskumppanin ei tarvitse olla ammattilainen, erityistä on herkkyys kielenoppijan tarpeille ja tuen antamiselle tilanteissa, joissa oppija sitä tarvitsee. Myös opettaja voi ohjata kielen opiskelijaa valmistautumisessa tilanteisiin laajemmin: havainnoimaan ja oppimaan kieltä sekä vuorovaikutuskumppania kielitietoisuuteen ja selkokieleen. Tarvitaan siis henkilökunnan koulutusta.

Toisena tärkeänä huomiona nousi kehollisuus: Vuorovaikutus kun on suurimmalta osin eleitä, ilmeitä, liikkumista, katseita, ympäröivää materiaalia ja tilankäyttöä. Tämä puoli on oikeastaan jäänyt huomiotta kielen opiskelussa. Kieli on kuitenkin aina sidoksissa kehollisuuteen ja kontekstiin, jossa sitä käytetään. Ehkäpä tarvitsemme tulevaisuudessa vuorovaikutustietoista pedagogiikkaa, jossa ohjataan havainnoimaan vuorovaikutustilanteiden kehollisuutta.

Kolmas ja oikeastaan kaiken perusta on oma-aloitteisuus. Oppijan omalla toimijuudella ja motivaatiolla on ratkaiseva merkitys – mutta pitää olla myös taidot oppia. Kotoutumiskoulutuksessa korostuu oma-aloitteisuus ominaisuutena, jota toivotaan yhä enemmän, siksi amk-tason koulutuksessa on entistä enemmän painotettava myös, miten kieltä opitaan, ja mietittävä, miten kieliä opitaan ympäristöissä, joissa ensimmäisenä funktiona ei ole kielen oppiminen arjen tilanteissa.

Kotoutuminen on kaksisuuntaista

Kontaktit suomenkieliseen kantaväestöön voivat olla – ja usein ovatkin kielen oppijalla / maahan muuttaneella vähäisiä. Kielen oppijalla ei ole pääsyä vuorovaikutustilanteisiin, jos kantasuomalaiset eivät ole valmiita käyttämään suomea ja mahdollistamaan sen käyttöä oppijassa. Liian helposti kantasuomalainen kääntää kielen englanniksi. Itse kannatan monikielisyyttä: ei oteta vuorovaikutustilanteissa asennetta joko – tai vaan lähdetään ajatuksesta sekä – että.

Kielen oppimisen vastuussa puhutaan myös kaksisuuntaisesta kotoutumisesta: kantasuomalaiset huomaavat, miten tärkeää on tarjota suomen kieltä opettelevalle mahdollisuuksia käyttää kieltä. Molempien on luotava mahdollisuus vuorovaikutustilanteelle ja tavoiteltava toisensa ymmärtämistä.

Tämä edellyttää herkistymistä kielelle ja esimerkiksi opettajalle kielten merkityksen tunnistamista esimerkiksi opetustilanteissa. Kaikessa kielen oppimiseen liittyvässä toiminnassa olisi hyvä tehdä näkyväksi se, mitä kielen oppiminen on – puhutaan kielitietoisuudesta ja kielenoppimistietoisuudesta.

SAMKissa voimme lähteä vahvistamaan kielitietoisuutta ja luomaan enemmän mahdollisuuksia suomenkielisten ja englanninkielisten koulutusohjelmien yhteistyölle ja vuorovaikutustilanteille. Kieli on avain, joka luo todellisuutta maahan muuttaneelle opiskelijalle, ja vuorovaikutustilanteet ovat niitä, joiden avulla kielestä tulee totta. Syksyn aikana kutsunkin juuri sinut mukaan edistämään kotikansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta!

Lähde: Lilja, N. Eilola, L. Jokipohja, A-K. ja Tapaninen, T. (toim.) (2022). Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa — Suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet. Vastapaino:Tampere.

Marja Tomberg

Kirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakoulun viestinnän lehtori, suomi toisena kielenä opetuksen ja monikulttuurisuuden asiantuntija sekä Pre SIMHE Satakunta -hankkeen projektipäällikkö.