Pedagogiikalla hyvinvointia

Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK) tehty opiskelijahyvinvointikysely kertoo, että opiskelijoilla on tarvetta opiskelujen ohjaukselle ja tuelle sekä opiskelijoiden henkilökohtaiselle tuelle erityisesti poikkeusolojen jälkeen (Opiskelijahyvinvointikysely 2021 & 2022). Opiskelijat kaipaavat kuulluksi tulemista, tukea ja ohjausta sekä henkilöä, johon on mahdollisimman helppo ottaa yhteyttä missä tahansa asiassa opiskeluihin liittyen. Opiskelijoiden mukana koko opiskelujen ajan on useita eri lehtoreita ja opettajia. Miten jokainen heistä voisi tukea opiskelijan hyvinvointia pedagogisesta näkökulmasta?

Haapalan ja Vänttisen (2013) ammattikorkeakoulussa tehdyn tutkimuksen mukaan laadukas opetus-, ohjaus- ja oppimisprosessi syntyy pedagogisesti hyvinvoivan yhteisön eri toimijoiden yhteistyön tuloksena. Erilaiset opetukseen, ohjaukseen ja oppimiseen liittyvät käytänteet joko tukevat tai vaikeuttavat opiskelijoiden kokemaa opiskeluhyvinvointia. Heidän mukaansa avoimempi ja työelämälähtöisempi opetus ja monet erilaiset pedagogiset ratkaisut toimivat hyvinvoinnin tukena. Toimintakulttuuria tarkastellessa on huomioitava, että pedagoginen hyvinvointi ei rakennu pelkästään joko toimijan tai oppijan näkökulmasta, vaan näiden vuorovaikutuksessa tapahtuvasta oppimisen ja hyvinvoinnin näkökulmasta. On oletettavaa, että Samkissa ollaan monin tavoin pedagogisesti huipulla, tästä kertonevat hyvät arvioinnit opetuksen laadusta. Samk on vuosien 2010–2021 AVOP-palautekyselyjen keskiarvolla mitattuna Suomen laadukkainta opetusta antanut ammattikorkeakoulu. Meillä on kuitenkin samaan aikaan opiskelijoita, jotka kokevat voivansa huonosti ja olevansa yksinäisiä, ja tähän on tartuttava.

Millaista oppimisympäristöä korkeakouluun tulisi hyvinvoinnin ja oppimisen näkökulmasta rakentaa?

Leskisenojan ja Sandbergin (2019) mukaan nuorten hyvinvointia ja tulevaisuudenuskoa lisää tieto siitä, että he kokevat voivansa vaikuttaa omiin asioihinsa. Hyvin toimivat sosiaaliset verkostot auttavat nuorta kehityksessään kohti työelämää. Positiivinen kehitysympäristö avoimella vuorovaikutuksella on jokaisen oppijan oikeus. Opiskelu on vastavuoroista ja sosiaalista kanssakäymistä, ja sellaisen verkoston rakentaminen on opettajien työtä. Positiivinen pedagogiikka on yksi mahdollisuus tukea opiskelijoitamme tässä. Positiivinen pedagogiikka on poikkitieteellinen suuntaus, jonka ytimessä yksilökeskeinen ajattelu kohtaa sosiaalitieteellisen yhteisöjen ja yhteisöllisyyden merkityksen. Konstruktivistinen oppimiskäsitys tuo tärkeän elementin positiiviseen pedagogiikkaan, joka painottaa oppijan aktiivista toimintaa ja oman maailmankuvansa jatkuvaa tulkintaa. (Avola & Pentikäinen 2020.) Avola & Pentikäinen (2020) korostavat myös positiivista pedagogiikkaa ja sen merkitystä koettuun hyvinvointiin. Heidän mukaansa positiivisen pedagogiikan sisällöt voidaan jakaa kolmeen osioon, jotka ovat ympäristö, hyvinvointi ja oppiminen.

Näihin osiin keskittymällä ja niiden kokonaisuutta vuorovaikutuksessa tarkastellen voidaan todeta, että positiivisen pedagogiikan osien summa on suurempi kokonaisuus. Resurssien vähetessä ja opiskelijamäärien kasvaessa on helppo todeta yhtälön olevan vaikea. Kuitenkin myönteisen ilmapiirin, oppijalähtöisten sisältöjen ja avoimen vuorovaikutuksen avulla on mahdollisuus rakentaa sosiaalinen vuorovaikutuksen verkosto, jossa oppiminen tapahtuu toinen toistaan tukien. Jokaisen opettavan henkilön tehtävänä on olla hyvinvointiin panostava pedagogi, joka näkee oppimisen moninaisen prosessin myös sosiaalisesta kontekstista.

On perusteltua, että jokainen opettaja huomioi opiskelijoiden tilanteen tässä ajassa. Hyvinvoinnilla ja hyvillä oppimistuloksilla on yhteyttä toisiinsa. Hyvinvoiva opiskelija oppii, saa itselleen ne tiedolliset ja taidolliset valmiudet, joita hän tulevassa ammatissaan tarvitsee sekä saa suoritettua opintonsa loppuun ja valmistuttua. Organisaatiomme yhteinen strategia tähtää opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseen ja työelämään kiinnittyvien ammattilaisten valmistumiseen. Opettajan tehtävä on opettaa, ja sen voi tehdä myös opiskelijan hyvinvointia tukien, ihmiseltä ihmiselle, yhteisöllisesti.

Elina Elo. Kirjoittaja on hyvinvointialan päätoiminen tuntiopettaja ja projektitutkija StudyWell -hyvinvoiva opiskelija ja opiskeluyhteisö Samkissa -hankkeessa.

Miten opiskelija kokee ohjauksen SAMKissa?

Opintojen ohjaukseen, sen kehittämiseen ja koordinointiin on kiinnitetty huomiota viime vuosina Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK). Opettajien, opettajatutorien, vertaistutorien, opetussuunnitelmavastaavien ja erilaisten tukipalveluiden lisäksi SAMKissa toimii tällä hetkellä viisi opinto-ohjaajaa, ammatillinen erityisopettaja sekä ohjauksen koordinaattori. Kaikilla SAMKin opiskelijoilla on yhdenvertainen oikeus saada opintoihinsa ohjausta riippumatta siitä, missä tutkinto-ohjelmassa tai millä kampuksella hän opiskelee. Ohjauksen tavoitteena on tukea opiskelijan oppimista ja opintojen suorittamista tavoiteajassa, hänen hyvinvointiaan ja opiskelukykyään sekä osaamisen kehittämistä että urasuunnittelua.  

Opiskelija arvioi saamaansa ohjausta erilaisten kyselyiden kuten esimerkiksi Oppilaskunta SAMMAKKOn teettämän EVOPin (ensimmäisen vuoden opiskelijoiden palautekysely), opintojaksopalautteen ja AVOPin (valmistumisvaiheen opiskelijapalaute) avulla.  

Oppilaskunta SAMMAKKO on teettänyt vuodesta 2020 lähtien ensimmäisen vuoden opiskelijoille EVOP-palautekyselyn. Keväällä 2022 kyselyyn vastasi 116 opiskelijaa eli n. 7 % ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Kokemuksia opinnoista kartoitettiin väittämin, joiden paikkaansa pitävyyttä opiskelijat arvioivat asteikolla 1–10 (1 = heikoin, 10 = paras) sekä vaihtoehdolla ”en osaa sanoa”. Opintojen ohjausta koskevia väittämiä kyselyssä oli 3 kappaletta: ”Olen saanut tukea opinto-ohjaajaltani”, “Opintojen ohjaus on vastannut tarpeitani” ja ”Opinto-ohjaajallani on ollut positiivinen vaikutus opintojeni etenemiseen”. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastausten perusteella opintojen ohjaus ja opinto-ohjaajien tuki on koettu tarpeelliseksi ja ohjauksella on ollut merkitystä. On kuitenkin hyvä huomioida, että vastaajien määrä kyseisiin kysymyksiin oli melko alhainen. Lisäksi opinto-ohjaajiemme rooli SAMKin eri osaamisalueilla on erilainen. Kaikki opinto-ohjaajamme eivät välttämättä kohtaa aktiivisesti vielä ensimmäisen vuoden opiskelijoita. 

Kuva: SAMMAKKO EVOP – Ensimmäisen Vuoden Opiskelijoiden Palautekysely, tuloskoonti, 2022.

Myös opintojaksopalautteessa ohjaus nousee esiin. SAMKissa on kerätty Tuudo-mobiilisovelluksella opintojaksopalautetta syksystä 2020 alkaen. Opintojaksopalautetta antavat sekä tutkinto-opiskelijat että avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijat.  Palautteenantomahdollisuus alkaa opintojakson päätyttyä ja kestää 10 päivää. Opintojaksopalaute sisältää kolme eri osa-aluetta, joista ensimmäinen koskee opettajan antamaa ohjausta opintojaksolla. Kyseinen osio sisältää kaksi arvioitavaa kohtaa: Opettajan ohjaus ja Opintojakson toteutus vastasi toteutussuunnitelmaa. Lukuvuoden 2020–2021 sekä syyslukukauden 2021 vastausten perusteella opintojaksoilla saatu ohjaus on ollut hyvää. Keskiarvot molemmissa kohdissa olivat yli neljän tai neljä. Vastausprosentit, eli vastanneiden suhde opintojaksototeutuksille hyväksyttyihin, vaihtelivat 15–20 %. Opintojaksoseloste (=toteutussuunnitelma) vastasi palautteen perusteella hyvin opintojakson toteutusta, mikä osaltaan vaikuttaa opiskelijan kokemaan ohjaukseen. Opintojaksopalautekyselyn väittämien paikkaansa pitävyyttä opiskelijat arvioivat asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan, 2 = heikosti, 3 = tyydyttävästi, 4 = hyvin ja 5 = erittäin hyvin).   

Valmistumisvaiheen opiskelijat vastaavat valtakunnalliseen AVOP-kyselyyn. Kyselyn asteikko on 1–7 (1 = täysin eri mieltä, 4 = siltä väliltä ja 7 = täysin samaa mieltä). Valtakunnallisessa vertailussa kysymyksen ”Opintojen ohjaus oli tasokasta” kohdalla SAMK on sijoittunut keskiarvon yläpuolelle usean vuoden ajan. Vuosien 2020 ja 2021 tulosten perusteella opiskelijat arvioivat SAMKin ohjauksen tasokkaaksi yli 5,5 keskiarvolla. 

Opintojen ohjaus ja sen kehittäminen edelleen SAMK-tasolla on tärkeää. Kehitystyössä huomioidaan mm. näiden yllä esitettyjen opiskelijakyselyiden vastauksia. Tällä hetkellä SAMKissa valmistellaan ohjauksen käsikirjaa, joka tulee sisältämään koko opiskelijan ohjauksen. Tähän kuuluvat opiskelun ohjaus, oppimisen ohjaus sekä uraohjaus. 

Mari Linna, Liisa Peltomäki ja Jaana Puska

Kirjoittajat ovat Satakunnan ammattikorkeakoulun Opetuspalveluiden asiantuntijoita.

Mari Linna, koordinaattori, ohjaus ja OPS-työ

Liisa Peltomäki, koordinaattori, tietotuotanto

Jaana Puska, suunnittelupalvelusihteeri

Kotoutumisen flow saavutetaan vuorovaikutustilanteissa

Kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä Satakunnan ammattikorkeakoulussa on kasvanut viime vuosina ja kasvaa edelleen. Opiskelijoiden kotouttamisen tukemiseen on siksi panostettava entistä enemmän jo opiskeluaikana, sillä opiskelijoiden kiinnittyminen Satakuntaan tukee alueellista kasvua ja vie SAMKissa tuotetun osaamisen suoraan alueen elinkeinoelämän käyttöön. Miten saadaan kotoutuminen vielä paremmin osaksi SAMKissa opiskelua? Miten kieli ja osallisuus liittyvät kotoutumiseen? Näitä mietin tässä blogitekstissäni.

Kieli on avain osallisuuteen

Kieltä oppiessa ja sitä käyttäessä osallisuuden kokemus yhteisöön vahvistuu. Osallisuuden kokemus taas auttaa kotoutumisessa ja edelleen vahvistaa kielenoppijan oma-aloitteisuutta. Näin motivaatio kielen oppimiseen kasvaa ja parhaimmillaan saavutetaan kotoutumisen flow.

SAMKissa suomen kieltä voi opiskella jo 18 opintopistettä (Nursing-opiskelijat jopa 21 op!), mutta on muistettava, että opintojaksot tarjoavat vasta perustyökalut, joita pitäisi sitten lähteä ”oikeasti” käyttämään. Kielen opiskelua ei voi pelkästään ”ulkoistaa” Finnish-opintojaksoille, vaan kielen oppimisen mahdollisuuksia pitäisi tarjota myös muiden opintojaksojen sisällä, jotta meidän ”ihan oikeasti” vaikea kieli tulisi osaksi kv-opiskelijan maailmaa.

Mikä kielitaitotaso sitten on tarpeeksi, jotta työllistyy? Tiedän paljon maahan muuttaneita, jotka ovat suorittaneet suomen kielen opinnot kiitettävästi, mutta hakevat edelleen työtä ja kokevat ulkopuolisuutta, ja toisaalta tunnen myös niitä, jotka heikommallakin kielitaidolla ovat päässeet työhön, sisään työyhteisöön ja kotoutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan erittäin hienosti ja tuntevat olevansa osa yhteiskuntaa. Veikkaan, että ”pihvi” on juuri tuossa osallisuuden kokemuksen saavuttamisessa ja siinä kantaväestöllä on myös suuri rooli.

Miten ruokkia osallisuutta?

Mitä me SAMKissa voimme tehdä, jotta voisimme tarjoilla englanninkielisissä koulutusohjelmissa 0-tasolta suomen opiskelun aloittaville, ulkomailta Suomeen (ja Satakuntaan!) muuttaville opiskelijoille tuon osallisuuden flow’n jo opintojen aikana – tai ainakin alkusysäyksen sille? Voin kertoa tähän heti vastauksen: Varmistamalla, että opintojen aikana opiskelija pääsee mukaan suomenkielisiin vuorovaikutustilanteisiin.

SAMKin strategiaan on kirjattu yhdeksi tavoitteeksi kansainvälisyyden lisääminen. Jos tällä tarkoitetaan myös sitä, että halutaan saada kansainvälistä työvoimaa Satakuntaan, meidän on lisättävä kotoutumista edistäviä toimia koulutukseen. Uskon, että myös työharjoittelupaikassa, jossa ollaan valmiita murtamaan ennakkoluulot, halutaan pyrkiä kehittämään perehdytystä ja ohjausta. Vuorovaikutustilanteissa se tarkoittaa suomenkielisen henkilön kielitietoisuuden ja selkosuomen taitojen lisäämistä sekä ennen kaikkea tahtotilaa monikulttuurisen työyhteisön kehittämiseksi. Näitä kaikkia taitoja voimme SAMKissa kouluttaa.

Nykyään puhutaan paljon myös monikielisistä työympäristöistä: pienemmälläkin suomen kielen osaamisella pärjää, koska tukena voi käyttää myös muita kieliä! Tähän suuntaan työyhteisöt ovat vahvasti menossa, kantaväestö kun osaa englantia ja sen käyttämiskynnys on madaltunut. Työharjoittelua suomenkielisessä työpaikassa tekevä kv-opiskelija kertoi tarvitsevansa paitsi ammatillista suomenkielistä sanastoa myös asiakaspalvelutyössä tai työkavereiden kanssa puhuessaan erityisesti arjen tilanteisiin liittyvää kielitaitoa. Arkeen liittyvän keskustelun taitoja opitaan vuorovaikutustilanteissa ja arjen kielitaito on se vuorovaikutustaito, jota kotouttaja ensisijaisesti tarvitsee!

Huomio vuorovaikutuskumppaneihin, viestinnän kehollisuuteen ja oma-aloitteisuuden tukemiseen

Keväällä ilmestyneessä tutkimuksessa Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa — Suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet on analysoitu erilaisia kommunikointiin liittyviä arjen tilanteita yksilötasolla. Niina Liljan, Laura Eilolan Anna-Kaisa Jokipohjan ja Terhi Tapanisen toimittaman teoksen johtopäätöksissä todetaan kolme tärkeätä pointtia, jotka tukevat kielen oppimista.

Ensimmäisenä tärkeässä roolissa ovat vuorovaikutuskumppanit. Vuorovaikutuskumppanin ei tarvitse olla ammattilainen, erityistä on herkkyys kielenoppijan tarpeille ja tuen antamiselle tilanteissa, joissa oppija sitä tarvitsee. Myös opettaja voi ohjata kielen opiskelijaa valmistautumisessa tilanteisiin laajemmin: havainnoimaan ja oppimaan kieltä sekä vuorovaikutuskumppania kielitietoisuuteen ja selkokieleen. Tarvitaan siis henkilökunnan koulutusta.

Toisena tärkeänä huomiona nousi kehollisuus: Vuorovaikutus kun on suurimmalta osin eleitä, ilmeitä, liikkumista, katseita, ympäröivää materiaalia ja tilankäyttöä. Tämä puoli on oikeastaan jäänyt huomiotta kielen opiskelussa. Kieli on kuitenkin aina sidoksissa kehollisuuteen ja kontekstiin, jossa sitä käytetään. Ehkäpä tarvitsemme tulevaisuudessa vuorovaikutustietoista pedagogiikkaa, jossa ohjataan havainnoimaan vuorovaikutustilanteiden kehollisuutta.

Kolmas ja oikeastaan kaiken perusta on oma-aloitteisuus. Oppijan omalla toimijuudella ja motivaatiolla on ratkaiseva merkitys – mutta pitää olla myös taidot oppia. Kotoutumiskoulutuksessa korostuu oma-aloitteisuus ominaisuutena, jota toivotaan yhä enemmän, siksi amk-tason koulutuksessa on entistä enemmän painotettava myös, miten kieltä opitaan, ja mietittävä, miten kieliä opitaan ympäristöissä, joissa ensimmäisenä funktiona ei ole kielen oppiminen arjen tilanteissa.

Kotoutuminen on kaksisuuntaista

Kontaktit suomenkieliseen kantaväestöön voivat olla – ja usein ovatkin kielen oppijalla / maahan muuttaneella vähäisiä. Kielen oppijalla ei ole pääsyä vuorovaikutustilanteisiin, jos kantasuomalaiset eivät ole valmiita käyttämään suomea ja mahdollistamaan sen käyttöä oppijassa. Liian helposti kantasuomalainen kääntää kielen englanniksi. Itse kannatan monikielisyyttä: ei oteta vuorovaikutustilanteissa asennetta joko – tai vaan lähdetään ajatuksesta sekä – että.

Kielen oppimisen vastuussa puhutaan myös kaksisuuntaisesta kotoutumisesta: kantasuomalaiset huomaavat, miten tärkeää on tarjota suomen kieltä opettelevalle mahdollisuuksia käyttää kieltä. Molempien on luotava mahdollisuus vuorovaikutustilanteelle ja tavoiteltava toisensa ymmärtämistä.

Tämä edellyttää herkistymistä kielelle ja esimerkiksi opettajalle kielten merkityksen tunnistamista esimerkiksi opetustilanteissa. Kaikessa kielen oppimiseen liittyvässä toiminnassa olisi hyvä tehdä näkyväksi se, mitä kielen oppiminen on – puhutaan kielitietoisuudesta ja kielenoppimistietoisuudesta.

SAMKissa voimme lähteä vahvistamaan kielitietoisuutta ja luomaan enemmän mahdollisuuksia suomenkielisten ja englanninkielisten koulutusohjelmien yhteistyölle ja vuorovaikutustilanteille. Kieli on avain, joka luo todellisuutta maahan muuttaneelle opiskelijalle, ja vuorovaikutustilanteet ovat niitä, joiden avulla kielestä tulee totta. Syksyn aikana kutsunkin juuri sinut mukaan edistämään kotikansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta!

Lähde: Lilja, N. Eilola, L. Jokipohja, A-K. ja Tapaninen, T. (toim.) (2022). Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa — Suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet. Vastapaino:Tampere.

Marja Tomberg

Kirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakoulun viestinnän lehtori, suomi toisena kielenä opetuksen ja monikulttuurisuuden asiantuntija sekä Pre SIMHE Satakunta -hankkeen projektipäällikkö

Kollegiaalista pedagogista kehittämistä SAMKissa

Tänään verkkototeutettiin yksi vuosittain toistuvista SAMKgoesPeda-päivistä oman henkilökunnan pedagogisen kehittämistyön voimin. Workshopeissa esiteltiin oman opetuksen kehittämishankkeita, sisäisiä sekä kansallisessa ja kansainvälisessä korkeakouluyhteistyössä toteutettuja. Meidän päivämme huipentui Ilkka Halavan puhuttelevaan esitykseen ja keskusteluun koulutuksen tulevaisuudesta. Olipa taas hienoa voida todeta, miten tinkimättömästi, rohkeasti ja kokeiluihinkin tarttuen digitaalinen opetus menee eteenpäin eri substanssialoilla ja kokonaisuutena yhteisen kehittämisen hengessä.

Olemme matkalla entistä tavoitettavampaan, monimuotoisempaan ja avoimempaan korkeakoulutuksen tarjontaan kaikkia korkeakouluja puhuttelevien Digivisio 2030 -tavoitteidenkin kannustamana. Digitaalisuus kumoaa etäisyydet ja toteuttaa korkeakoulutuksen saavutettavuuden, mutta digitaalisuus yksin ei sitä tee. Tavoitteita riittää vielä siinä, että koulutustarjonta saadaan laajasti näkyviin, oppija löytää sieltä hakemansa ja pääsee siihen helposti ilmoittautumaan ja osallistumaan olipa korkeakoulu mikä tahansa koulutuksen toteuttajana. Kehittyminen edellyttää siten teknologian, mutta myös pedagogiikan käytäntöjen ja periaatteiden aiempaa parempaa yhtenäistymistä. Yhteiskehittäminen ei ole varsinaisesti uusi asia, mutta se tullee olemaan asia, joka osaltaan myös haastaa yhteistyöhön korkeakoulujen sisällä ja välillä entistäkin vahvemmin.

Olen aiemmin puhunut pedagogisen johtamisen teemasta. SAMKgoesPeda on esimerkki pedagogisen johtamisen osasta, kollegiaalisesta yhteistyöstä, jota ei aina pedagogiseksi johtamiseksi mielletäkään. Kyse on henkilöstön omasta osaamisen kehittämisestä, jota on ohjattu laajemmin pedagogisen työn johtamiseen liittyvin tavoittein ja jota tuetaan järjestämällä mahdollisuuksia yhteiseen jakamiseen.

Pedagogisen johtamisen kokonaisuus tämän tyyppisessä asiantuntijatyössä toimii, kun kehittämistoimien eri osapuolet tunnistetaan ja heille tarjotaan tila ja mahdollisuus toimia.

Today, in the annual SAMK Goes Peda, we were talking about the future of teaching and learning, which has been and is being built at SAMK through projects for the development of education – internal projects and, more broadly, through various project collaborations. We heard several presentations about these today – some in Finnish, some in English. ​ Key words were learner-centredness, learning environments and new ways of learning. ​​

The development of education should be understood as a process which is constantly evolving and in which it is important to be involved. SAMK has been organising internal training and induction courses on teaching development for many years to ensure that, as a university of applied sciences, we stay on the track in the development of pedagogical work. ​

Eeva-Leena Forma

Kirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakoulun opetuksen kehittämispäällikkö

Opetuksen toteutustavat haastavat opettajan ja tilat

Opetuksen toteutustavat ovat muokkautuneet pandemiavuosien aikana, opintojen toteutustavat ja niiden kuvaukset ovat usein ristiriitaisia ja eri organisaatioissa ne voivat tarkoittaa eri asioita. Myöskään opiskelijat eivät aina tiedä, mitä ne tarkoittavat ja miten opetukseen voi osallistua tai valmistautua.

Viime keväänä SAMKissa määriteltiin mitä eri toteutustavat meillä tarkoittavat.

Kuva 1: Opintojen toteutustavat SAMKissa (Avaa kuva uuteen ikkunaan suurempana)

Lähiopetuksella tarkoitetaan kiinteästi luokkahuoneopetusta, johon voi sisältyä sähköisen oppimisympäristön (esim. Moodle) käyttöä esimerkiksi materiaalien jakoon tai tehtävien palauttamiseen. Myös erilaiset laboraatiot tai vierailukäynnit voivat kuulua lähiopetukseen.

Etäopetuksessa on huomioitava, että siihen ei kuulu luokka- tai lähitapaamisia, vaan opetus tapahtuu aikaan sidotusti, mutta siihen voi osallistua paikasta riippumatta verkon kautta. Oppimisympäristö on mukana opetuksessa kiinteänä osana verkkotapaamisten nauhoitteiden sekä tehtävien ja materiaalien jakoalustana.

Verkko-opetuksella tarkoitetaan opetusta, joka tapahtuu kokonaan verkon välityksellä joko itsenäisesti tai opettajajohtoisesti edeten. Opetuksen perustana toimii verkko-oppimisympäristö ja opinnot voivat sisältää etätapaamisia.

Monimuoto-opetus voi sisältää lähi-, etä- ja verkko-opetusta siten kuin opettaja parhaaksi katsoo. Tärkeää on huomata, että mikäli opetukseen kuuluu yksikin lähitapaaminen verkossa tapahtuvan opetuksen lisäksi, on kyseessä monimuoto-opetus.

Hybridiopetus sekoitetaan usein monimuoto-opetukseen ja näitä termejä käytetäänkin vielä usein sekaisin. SAMKissa hybridiopetuksella tarkoitetaan opetusta, johon opiskelija voi osallistua yhtäaikaa lähi- tai etäopetuksessa. Tällöin opettajan on huomioitava molemmat osallistujaryhmät. Verkko-oppimisympäristö on tärkeä yhteydenpidon ja tiedon jakamisen paikka.

Nonstop-opetuksella tarkoitetaan opintojaksoja, joissa opiskelija etenee itsenäisesti verkko-oppimisympäristössä opintojakson aukiolon puitteissa ilman kaikille yhteisiä pakollisia tapaamisia. Opintojakso ei voi myöskään sisältää ajastettua läsnäoloa vaativia tapaamisia (esim. tenttejä).

Myös tilat vaikuttavat opetuksen järjestämiseen: hybriditoteutus tarvitsee käyttöönsä verkko-opetustilan, jossa opettajalla on mahdollisuus nähdä ja kuulla osallistujat niin tilasta kuin verkostakin ja kommunikoida sujuvasti heidän kanssaan. Verkko- ja etä-opetusta voi järjestää kapeimmillaan kuuloke-mikrofoni-setin avulla opettajan omalta tietokoneelta. Tällöinkin kuitenkin opettaja tarvitsee käyttöönsä rauhallisen opetustilan.

Jotta opiskelija kokee opetuksen innostavaksi ja motivoivaksi, on aina suunniteltava opetettava kokonaisuus aihepiiriä tukevaksi ja käytettävä soveltuvia ohjelmia ja materiaaleja opiskelijoiden osallistamiseen ja aktivointiin. Erityisen tärkeää opetustapaamisen suunnittelu on hybriditoteutuksissa, joissa on mukana kaksi erilaista osallistujaryhmää. Hybridiä onkin oivallisesti kuvattu tilanteena, jossa opettajalla on ohjauksessaan kaksi yhtäaikaista ryhmää eri tiloissa. Tällaisen toteuttaminen vaatii hyvää ennakkosuunnittelua, osallistujien teknisen taitotason sekä opettajalla käytössä olevien teknisten mahdollisuuksien tuntemista.

Katja Lempinen

Kirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakoulun digitaalisen opetuksen päällikkö

Pedagogisella johtamistoiminnalla tukea opettajan työhön

Opetus korkeakoulussa on ottanut aina vain isompia harppauksia ja nopeammin kohti oppijalähtöisyyttä, saavutettavuutta, palvelevuutta ja oppijan ja työelämän tarvelähtöisyyttä. Suunta on selvä ja se näkyy korkeakoulupedagogiikan kansallisena kehittämisenä pedagogisissa verkostoissa ja lopulta kehittämispuheiden toteutumisena korkeakoulun opettajan työssä.

Opettajan työ on aina nähty hyvin itsenäisenä asiantuntijatyönä ja tietty autonomisuus on edelleen työnkuvaan kuuluva ainakin siinä, millaisilla pedagogisilla ratkaisuilla opetusta toteutetaan. Nopeasti kehittyvä pedagoginen työ korkeakouluissa ansaitsee hyvää pedagogista johtamistoimintaa. Tämä on tunnistettu KOKKO-hankkeen pedagogisen johtamistoiminnan osassa. Siinä 19 korkeakoulua kehittää omia pedagogisen johtamisen toimiaan kehittämisnäkökulmalla yhteisissä kehittämisverkostoissa. Korkeakoulutuksen opetusta koskevissa muutoksissa mennään hyvin lähelle opettajan oman työn hallinnan kokemusta ja työn identiteettikokemusta. Kysymys kuuluu, koetaanko pedagoginen johtaminen omaa opetustyötä tukevana.

Pedagogisen johtamistoiminnan kiinnittyminen asiantuntijan tehtävään korkeakoulussa
(Pedagogisen johtamistoiminnan työpaja, Forma E-L 26.4.2022).

KOKKO-hankkeen pedagogisen johtamistoiminnan työpajassa huhtikuussa identiteettipohdintaa käytiin suhteessa tunnistettuihin riippuvuuksiin. Totesimme, että identiteettikokemus ei synny tyhjiössä vaan se rakentuu paitsi aikaisemmista kokemuksista myös siitä korkeakouluympäristöstä, jossa nyt työskennellään. Korkeakoulu toteuttaa omaa johtamisen malliaan, toisinaan se voi olla hyvin rakenteinen, toisinaan dynaaminen ja laajasti johtamisosaamista ja -resurssia hyödyntävä toimintamalli. Malli tarjoaa paitsi rajat myös mahdollisuuden rakentaa toimintaa korkeakoulun sisällä hyväksyttävällä tavalla.

Opetushenkilöstön akateemisuus tai tieteenalalähtöisyys on yksi keskeinenkin osa identiteettikokemusta. Siihen vaikuttaa myös se, miten organisaatiossa kyetään tukemaan ja johtamaan henkilöstön laajaa ja monipiolista osaamista yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Pedagogisessa kentässä lopulta oppijan kokemus on merkityksellinen kertomaan meille, miten onnistuimme, millaisina korkeakoulutoimijoina oppija meidät tunnistaa.

Digitaalisuus on edelleen yksi iso kehityssuunta, joka on jo tässä, mutta joka tuo uusia osaamisvaatimuksia jatkuvasti opettajan pedagogiseen työhön. Korkeakoulun tasolla määritetään muun muassa tuetut oppimisympäristöt ja niitä tukevat pedagogiset koulutukset – tällaiset pedagogiset kehittämistoimet ovat siten myös osa pedagogisen johtamisen toteuttamista omassa korkeakoulussa. Tänä päivänä korkeakoulupedagoginen kehittäminen kytkeytyy kansalliseen korkeakoulutuksen kehittämiseen jatkuvan oppimisen hengessä. Korkeakoulujen yhteinen Digivisio 2030 -hanke antaa tähän kehittämiseen lisäarvoa jo nyt ja vielä pitkään.

Lue lisää korkeakoulupedagogiikasta

KOKKO-hanke 2021 – 2023

Korkeakoulupeda               

Digivisio 2030

Eeva-Leena Forma

Kirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakoulun opetuksen kehittämispäällikkö