Osaaminen 2040-luvulla

Mitä tarvitsemme tulevaisuuden työelämässä? Opetushallitus julkaisi maaliskuussa 2024 raportin tulevaisuuden laaja-alaisista osaamistarpeista. Osaamistarpeet tulevat eniten kasvamaan erityisesti kyberturvallisuuteen, digitalisaatioon ja verkkoasiointiin liittyen. Laitteiden turvallinen käyttö on kansalaistaito  – ellei jo nyt, niin lähitulevaisuudessa. Tähän liittyvä eriarvioistumisen riski on tärkeää tunnistaa ja vastata siihen eri väestöryhmien koulutuksella. Kärkisijoilla laaja-alaisen osaamisen tarpeissa on myös monikulttuurinen osaaminen. Suomen väestörakenne muuttuu ja työelämässä kohdataan työyhteisön jäseninä ja asiakkaina ihmisiä eri kulttuureista. Tulevaisuuden keskeiseen työelämäosaamiseen kuuluvat avoin asenne, eettinen vastuullisuus, luovat ongelmanratkaisutaidot, kulttuurikompetenssi ja hyvä resilienssi. Edellisten lisäksi suurin tarve osaamisen lisäämiseen on kestävyysosaamisessa. Kestävyysosaamisesta tulee työn arkea: taitoa huomioida kaikenlaisen työn suunnittelussa ja toteutuksessa esimerkiksi energiankulutus, päästöt, muut vaikutukset ympäristöön sekä taloudellisesti, sosiaalisesti ja eettisesti kestävät valinnat.

Osaamisen ennakointifoorumi suosittaa tunnistettujen laaja-alaisten osaamisten opettamista kaikilla koulutusasteilla. Opetuksen monialaiset ja poikkitieteelliset toteutustavat vahvistavat laaja-alaisen osaamisen omaksumista. Oppilaitosten tulee kehittää yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Koulutuksen rakenteita täytyy saada joustavammiksi, jotta vastataan muuttuvan työelämän täydennyskoulutustarpeisiin. Ennakointifoorumi esittää toimenpiteitä koulutuksen kehittämiseksi keskeisten osaamisten osalta. Digitalisaatio-osaamisen opetusta tulisi kehittää monialaiseksi, poikkitieteelliseksi ja ilmiöpohjaiseksi. Kyberturvallisuus ja tekoäly tulisi huomioida sisältöinä. Kestävyysosaamisen koulutuksessa oppilaitosten, julkisen sektorin ja yritysten yhteistyö on keskeistä. Ymmärrys monimuotoisuudesta ja taito ottaa vuorovaikutuksessa huomioon taustat ovat edellytyksiä menestyksekkääseen toimimiseen monikielisessä ja -kulttuurisessa toimintaympäristössä. Ennakointifoorumin suosituksiin voit tutustua paremmin blogin lopussa olevasta verkko-osoitteesta.

Tulevaisuuden laaja-alaiset osaamistarpeet eivät vaikuta kovin yllätyksellisiltä. Myös pääasialliset keinot niiden saavuttamiseksi koulutuksessa tulevat esille monissa yhteyksissä koulutuksen kehittämisen foorumeilla. Joustavat koulutusratkaisut, monialaisuus ja yhteistyö työelämän ja muiden koulutusorganisaatioiden kanssa nähdään keinoina toteuttaa laadukasta koulutusta jo nyt. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki olisi jo tehty.

Miten voimme vahvistaa oman korkeakoulumme kykyä vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin? Yksi hyvä tapa tarkastella korkeakoulun pedagogista kehittämistä on soveltaa Marjo Joshin tutkimuksessaan esittelemää kokonaisvaltaisen pedagogisen suunnittelun viitekehystä. Sitä hyödyntäen laaja-alaisia osaamistarpeita tarkasteltaisiin organisaatiotasolla, pedagogisella tasolla ja tutkintotasolla. Meillä on hyviä yksittäisiä käytäntöjä ja toteutuksia kaikilla osaamisaloilla. Kaikkien osaamistarpeiden ja niihin liittyvien toimenpiteiden systemaattinen huomioiminen ja kehittäminen kutsuu yhteiskehittämiseen ja dialogiin yli osaamisalarajojen.

Kirjallisuus

https://www.oph.fi/fi/tilastot/laaja-alaiset-osaamistarpeet-2040

Joshi, M. 2023. Holistic Design of Online Degree Programmes in Higher Education -– A Pedagogically Informed Design Framework

Päivi Muranen. Kirjoittaja on opetuksen kehittämisen koordinaattori ja sosiaalialan lehtori.

Kohti ristiinopiskelupalvelun käyttöönottoa 

Ristiinopiskelun palveluväylää on rakennettu pitkään. Sen käyttöönotto tulee helpottamaan opiskelijoiden ristiinopiskelua ja vähentämään korkeakouluissa tehtävää manuaalista työtä. Tässä avaamme ristiinopiskelupalveluun liittyvää termistöä ja toimintoja.  

Ristiinopiskelu tarkoittaa opiskelijan mahdollisuutta suorittaa opintoja toisessa korkeakoulussa korkeakoulujen välisiin sopimuksiin pohjautuen. Ristiinopiskelupalvelu on CSC:n (Tieteen tietotekniikan keskus) ylläpitämä palveluväylä, joka tarjoaa korkeakouluille tavan siirtää tietoa muille korkeakouluille. Palveluväylä vastaanottaa korkeakoulun datan ja tarjoaa sen rajapinnan kautta muille verkoston jäsenille kuormittamatta korkeakoulujen perusjärjestelmiä. Peppi-korkeakoulut (SAMKissa Loki) lähettävät kansalliseen palveluun opiskeluoikeutta, henkilötietoja, opintosuorituksia, ilmoittautumisia sekä ristiinopiskelutarjontaa koskevia tietoja.  

CSC hallinnoi korkeakoulujen tekemiä verkostosopimuksia. Korkeakouluissa verkostoa koordinoivat yhteyshenkilöt toimittavat sopimusta koskevat tiedot CSC:lle. Sopimukset voivat olla joko kahden korkeakoulun välisiä tai käsittää useita korkeakouluja. Sopimuksissa määritellään mm. kohderyhmä eli opiskelijat, joille opintoja tarjotaan, mitä opintoja tarjotaan ja paljonko paikkoja on tarjolla.  

Kotikorkeakoulu on se korkeakoulu, jossa opiskelija on kirjoilla. Kohdekorkeakoulu on se korkeakoulu, jossa opiskelija suorittaa opintojaan. Verkoston yhteyshenkilön rooli on tärkeä, koska hän vastaa opintojen kohdentamisesta omassa korkeakoulussaan oikeille opiskelijoille.  

Opiskelija pystyy omassa opintotietojärjestelmässään (Loki) ilmoittautumaan ristiinopiskelupalvelun tarjoamille toteutuksille samalla tavalla kuin oman kotikorkeakoulunsa toteutuksille. Opiskelijalle muodostuu opinto-oikeus kohdekorkeakouluun siinä vaiheessa, kun opettaja hyväksyy ilmoittautumisen kohdekorkeakoulussa. 

Opettajan näkökulmasta ristiinopiskelupalvelu tuo Lokin toteutukselle uuden Kiintiöryhmät-välilehden. Jos opintojakso, josta toteutus luodaan, on kiinnitetty ristiinopiskeluverkostoon, tieto periytyy toteutukselle. Toteutuksen perustiedoissa asetetaan toteutuksen paikkamäärä (vähintään-enintään) kuten aikaisemminkin. Välilehdellä määritellään kiintiöryhmät kolmella tasaolla: oman organisaation tutkinto-opiskelijat, ristiinopiskelijat ja maksullisen koulutuksen opiskelijat. Kun opettaja on lisännyt toteutukselle ristiinopiskelun kiintiöryhmän ja julkaissut toteutuksen, se näkyy niiden korkeakoulujen järjestelmissä, jotka kuuluvat kyseiseen verkostoon.  

Toteutukselle ilmoittautuneista opiskelijoista ristiinopiskelijat erottaa erillisellä ikonilla. Ristiinopiskelijoiden suoritukset arvioidaan samalla tavalla toteutuksen arviointinäkymässä kuin oman korkeakoulun opiskelijat. Opintojaksosuoritukset siirtyvät automaattisesti ristiinopiskelijan kotikorkeakoulun järjestelmään.  

Tällä hetkellä SAMKilla on kahdeksan opetusyhteistyöverkostosopimusta. Tunnetuin verkostoista on CampusOnline, jossa on mukana kaikki Suomen ammattikorkeakoulut. Kun ristiinopiskelupalvelu saadaan kansallisesti käyttöön, tullaan CampusOnline-portaalista vähitellen luopumaan.  

Palveluväylä on nyt asennettu Lokiin testaamista varten, ja yhteistyötä testaamisen aloittamiseksi viritellään muiden korkeakoulujen kanssa. Syksyn 2023 aikana on tehtävä määrittelytyötä, jotta opintotarjonnan julkaiseminen oman järjestelmän kautta kansalliseen palveluun onnistuu. Teknisen ympäristön ylläpidon lisäksi palvelun ohjeistus, käyttäjien koulutus ja hallinnollinen työ palvelun järjestämiseksi ja koordinoimiseksi on huolehdittava kuntoon. Tavoitteena on, että loka-marraskuun aikana saamme ensimmäiset testi-ilmoittautumiset ja -arvioinnit liikkumaan yhteistyökorkeakoulujen välillä, ja pääsemme suunnittelemaan tuotantoon siirtymistä. 

Emma Koskinen. Kirjoittaja on järjestelmäkoordinaattori Opetuspalveluissa.

Antti Suonpää. Kirjoittaja onjärjestelmäasiantuntija Opetuspalveluissa.

Välittämisellä menestykseen

Palautteen antaminen ratkaisukeskeisesti

Keväällä 2023 SAMKissa kartoitettiin opiskelijoiden ajatuksia opetuksesta ja ohjauksesta, heidän voimavaroistaan, ajatuksiaan opiskeluympäristöstä sekä opiskelutaidoista opiskelijahyvinvointikyselyllä. Kyselyssä nousi esille useassa yhteydessä, kuinka merkittävästi opiskelijat haluavat saada palautetta osana opintojaan. He haluavat oppia sekä ymmärtää, miksi ovat saaneet kyseisen arvosanan riippumatta siitä, mikä arvosana oli. Palautteen saaminen nousi esille niin päivä-, monimuoto- kuin YAMK-opiskelijoidenkin vastauksissa. Palautteen saaminen liittyy tiiviisti opiskelutaitoihin ja oman itsensä kehittämiseen. Opiskelijahyvinvointikyselyssä opiskelijat toivat esille, että he haluavat oppia omista opiskelutaidoistaan ja itsestään oppijoina enemmän.  Rakentavan palautteen merkitys on suuri opiskeluprosessissa ja opettajan yksi tärkeimmistä tehtävistä tukiessaan opiskelijaa hänen opinnoissaan.

Motivaation merkitys opiskelemisessa on kiistaton. Motivaatio on kytköksissä oppijan itseluottamukseen sekä minäpystyvyyden käsitteeseen ja opiskelijan uskomuksiin omista kyvyistään oppia tai suoriutua annetuista tehtävistä. Opintomenestystä mitataan usein hyvien arvosanojen mukaan. Tärkeää olisi mitata sitä myös opintojen sujuvan etenemisen näkökulmasta. Menestyksen tunne on oppijalähtöinen, ja se määritellään yksilön subjektiivisesta näkökulmasta. (Meriläinen 2008, 146.) Motivaation lisäksi opiskelijalla tulee olla mielenkiintoa paitsi opiskeltavaan asiaan myös itsensä kehittymiseen. Opettajan tulisi ottaa huomioon tuo mielenkiinnon herättely ja motivaation ylläpitämisen merkitys omassa opetuksessaan myös pedagogisen hyvinvoinnin näkökulmasta. Opiskelija, joka kokee menestyvänäsä esimerkiksi opintojen etenemisen tai oman ammatillisen kasvun myötä, motivoituu oppimaan ja opiskelemaan enemmän itsensä vuoksi. Tässä oppimisen prosessissa korostuu palautteen saamisen merkitys. Opiskelija, joka panostaa annettuun tehtävään ja pyrkii parhaaseensa, voi pettyä saadessaan arvioinnissa pelkän arvosanan. Opiskelijahyvinvointikyselyssä (SAMK 2023)  opiskelijat toivat esille, kuinka pelkkä numero tuntuu kylmältä ja turhalta eikä anna sellaista motivaatiota nostattavaa palkinnon tunnetta, jota opiskelijat kaipaavat. Myös kaikille samanlainen ”copy-pastettu”-lause todetaan latistavaksi.  SAMKin opiskelijat tuovat opiskelijahyvinvointikyselyn vastauksissa esille, kuinka heille on tärkeää saada opettajalta edes muutaman virkkeen mittainen palaute tehtävästä. Tällä tavalla voimme opettajina osoittaa, että olemme ajatuksella paneutuneet opiskelijan palauttamaan tehtävään. Ohjaamme arvioinnin myötä häntä kohti ammattitaitoa ja asiantuntijuutta samalla huolehtien opiskelijan motivaatiosta hänen opinnoissaan.

Palautteen antamista voi harjoitella ja sitä voi myös kehittää osana omaa ammattitaitoaan. Opetuksen pedagogisena työotteena on viime aikoina noussut esille palautteen antaminen ratkaisukeskeisesti. Sandbergin (2022, 95) mukaan ratkaisukeskeisyydessä oleellista ovat rohkaisevat ajattelumallit ja puheenaiheet sekä toiveikkuuden luominen tulevaan. Perinteisen ongelmakeskeisen ajattelumallin ja toimintatavan suuntaaminen tietoisesti eteenpäin kohti ratkaisukeskeisyyttä vaatii taitoa vaihtaa näkökulmaa. Tavoitteena on nähdä toivoa ja mahdollisuuksia tilanteissa, jotka saattavat olla huolestuttavia ongelmineen. Ratkaisukeskeisessä työotteessa huomioidaan pienetkin onnistumisen hetket. Palautteen antamisen yhteydessä ratkaisukeskeisesti toimiminen ei poista negatiivisen palautteen antamista, mutta se muuttaa muotoaan positiiviseksi jatkossa huomioitavaksi asiaksi. Tärkeää on myös muistaa, että jokaisessa tehtävässä, johon opiskelija on paneutunut, on jotain hyvää ja kehumisen arvoista.

Jokainen meistä kaipaa kehuja. Positiivisen palautteen saamisella ja hyvien hetkien sanoittamisella on iso myötävaikutus opiskelumenestykseen. Positiivisen palautteen ilmapiiri, katse tulevassa ja kehittymisen mahdollisuus kasvattavat opiskelijoiden motivaatiota sekä menestyksen tunnetta. Kaikki myönteiset huomiot saavat aikaan meissä myönteisiä tunnetiloja sekä saavat meidät kokemaan arvostusta (Sandberg 2022, 127). Ratkaisukeskeisen palautteen myötä oppimisen muistijälkiä voi vahvistaa positiivisiksi. Kun opiskelija saa myönteistä, rakentavaa palautetta, pystymme yhdessä luomaan korkeakoulustamme myönteisen oppimisen paikan myös opiskelijan mielikuvissa. Tehtäviin, tentteihin ja muihin opintosuorituksiin liittyvät negatiiviset ja ahdistavat tunteet ovat usein epävarmuutta ja pelkoa siitä, ettei osaa mitään tai ei osaa näyttää osaamistaan opettajan vaatimalla tavalla. Turvallisen ilmapiirin luomisella ja ratkaisukeskeisellä palautteen antamisella voimme vaikuttaa koko yhteisöömme niin makro- kuin mikrotasolla. Kun koemme olevamme psykologisesti turvallisessa paikassa, voimme olla rennosti omana itsenämme, koemme saavamme arvostusta ja kunnioitusta, ja koemme, että meistä välitetään (Sandberg 2022, 156). Tätä opiskelijamme toivat vahvasti esiin opiskelijahyvinvointikyselyssä, ja tähän on jokaisen SAMKilaisen reagoitava. Muutos ei vaadi suuria resursseja, vaan ilmapiirin ja asenteiden tarkastelua. Välittämisellä voimme siivittää opiskelijamme menestykseen.

Elina Elo. Kirjoittaja on päätoimisena tuntiopettajana HYVOlla.

Lähteet

Meriläinen, M. 2008. Opiskeluympäristön pedagogiset hyvinvointitekijät yliopistossa. Teoksessa Lappalainen, K., Kuittinen, M. & Meriläinen, M. (toim.) 2008. Pedagoginen hyvinvointi. Suomen Kasvatustieteellinen seura. 135–153.

SAMK. 2023. Opiskelijahyvinvointikysely. Samkin opiskelu- ja hyvinvointikehittämisryhmä.

Sandberg, E. 2022. Haastava käyttäytyminen. Vahvuusperustainen ja ratkaisukeskeinen työote.

Osaammeko tunnistaa ja hyödyntää opiskelijoiden ulkomailla kerryttämää osaamista vai jääkö se piiloon?

Täydellisessä maailmassa opiskelijavaihdot suunniteltaisiin niin hyvin osana HOPS-prosessia, että opiskelija tietäisi jo ennen vaihtoon lähtöään, että jokainen ulkomailla suoritettu opintojakso korvaa opintojakson SAMKissa hänen tutkinto-ohjelmastaan, ja täten vie häntä kohti valmistumista. Tämä edellyttäisi myös vaihtokohteiden kurssitarjonnan hyvää tuntemusta opettajilta, jotka osaisivat ohjata opiskelijaansa valitsemaan sopivat opintojaksot. Todellisuudessa asia ei kuitenkaan ole ihan näin selvä, sillä esimerkiksi kohdekorkeakoulun kurssitarjonta vaihtelee lukuvuodesta toiseen, ja kv-yhdyshenkilöt vaihtuvat sekä SAMKissa että maailmalla. Ennen vaihtoa tehtävä opintosuunnitelma toimii kuitenkin hyvänä ohjenuorana sekä opiskelijalle että opettajalle siitä, mitä on sovittu. Suunnitelmaan kuuluu Erasmus+ vaihdoissa myös hyväksiluvun taulukko, eli jo ennen vaihtoa opiskelijalle on selvää, miten vaihdossa suoritetut opinnot hyväksiluetaan hänen tutkintoonsa.

Kansainvälisyyspalvelut järjestävät opiskelijoille vaihtoinfoja ennen vaihtoon hakua mutta myös erillisen lähtöorientaation niille opiskelijoille, jotka jo tietävät lähtevänsä maailmalle. Vaihdon jälkeen järjestetään paluuorientaatio, jonka aikana käydään läpi mm. oman osaamisen tunnistamista sekä vaihdossa opitun ja koetun yhdistämistä omiin tavoitteisiin ja esimerkiksi toiveisiin työelämän suhteen.

Ulkomaanjakso kerryttää juuri niitä taitoja, joita työelämässä arvostetaan alasta riippumatta. Opetushallituksen (OPH, ent. CIMO) ja Demos Helsingin julkaiseman Piilotettu Osaaminen -tutkimushankkeen (2013) mukaan kansainvälisen kokemuksen kautta hankittu osaaminen on muutakin kuin kielitaitoa, kulttuurista osaamista ja suvaitsevaisuutta; mm. sopeutumiskyky, ennakkoluulottomuus, ongelmanratkaisutaidot, tuottavuus, uteliaisuus, paineensietokyky ja sitkeys kasvavat. Nämä ovat juuri niitä taitoja, joita työnantajat etsivät palkatessaan uusia työntekijöitä. Taito ymmärtää kulttuurieroja ja tulla toimeen luontevasti eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ovat yhä tärkeämpiä myös Satakunnassa.

Kansainvälisyysosaamista voi korkeakouluissa tehdä näkyväksi esimerkiksi digitaalisilla osaamismerkeillä. Joissakin korkeakouluissa on käytössä kansainvälistymiskokonaisuus, jolla opiskelija voi valmistuessaan osoittaa osaamistaan. Opetussuunnitelmatyössä kansainvälisyysosaamisen tulisi näkyä alasta riippumatta. Kansainvälisten asioiden kevätpäivillä OPH:n pääjohtaja Minna Kelhä kiteytti asian avajaispuheessaan näin: ”Meidän on tärkeää varmistaa maamme elinvoimaisuuden ja kilpailukykyisyyden edellytyksiä huolehtimalla valmiuksista toimia globaalissa maailmassa. On tärkeää varmistaa, että koulutusjärjestelmämme vastaa vahvistuvaan keskinäisriippuvuuteen ja globalisaatioon liittyviin osaamistarpeisiin. Korkeakouluopintojen tulisi tuottaa jokaiselle valmiuksia, osaamista ja kyvykkyyttä toimia globaalissa maailmassa.”

SAMKin kansainvälisyyspalvelut valmisteli OPS-uudistuksen aikaan kyselyn osaamisalueille kansainvälisyyden huomioimisesta opetussuunnitelmatasolla. Tarkoituksena oli kartoittaa tutkinto-ohjelmiin sopivia ajankohtia lähteä vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille, jotta voimme tarjota sopivia kansainvälistymisvaihtoehtoja opiskelijoille. Kaikille ei sovi lukukauden vaihto, mutta viikon lyhyt vaihto voikin olla erittäin tervetullut mahdollisuus kansainvälistyä! Vaihdosta kiinnostuneille on tarjolla erilaisia väyliä ja ohjelmia, jotka kattavat Euroopan lisäksi useita kohteita mm. Aasiassa ja USA:ssa.

Kyselystä kävi ilmi tarve koronapandemian jälkeisille tietoiskuille vaihtoon lähtöön liittyen. Kansainvälisyyspalveluista onkin pidetty tänä keväänä infoja kv-teemoista sekä suomen- että englanninkielisille ryhmille, ekavuotisille ja jo pidemmälle ehtineille opiskelijoille. Käynnissä olevan lukuvuoden alussa pidimme opettajatutoreille kv-asioista oman infon, ja vuoden mittaan on järjestetty useampikin info henkilökunnalle yhdessä muiden Länsi-Suomen korkeakoulujen kanssa mm. Erasmus+ ohjelman uusista mahdollisuuksista. Ensi lukuvuonna jatketaan.

Miten kansainvälisyyttä sitten on kuvattu SAMKin uusissa OPSeissa? Vaihtoon lähtöön kannustetaan, monikulttuurisuustaitoja opetetaan monikulttuurisissa ryhmissä sekä monikielisissä yhteistoteutuksissa ja simulaatioissa, mainitaan kaksoistutkintomahdollisuudet, avataan sitä, miten SAMKissa voi kansainvälistyä lähtemättä ulkomaille (kotikansainvälisyys), jne. Vaihtoon lähtemiseen voi kannustaa monin tavoin: tutorkeskusteluissa, kontaktitunneilla, infoissa, arjessa opinnoissa, hyödynnetään vaihdossa olleiden puheenvuoroja opiskelijatilaisuuksissa, ja opettajat jakavat kokemuksiaan ulkomailta. Monessa vastauksessa tunnistetaan opettajatutorin ja OPS-vastaavan asiantuntijuuden ja tuen tärkeys.

Euroopan osaamisen teemavuosi alkoi juuri. Euroopan komission lanseeraaman vuoden yksi tavoitteista on varmistaa, että työikäisten osaaminen tunnistetaan, tehdään näkyväksi, ja että se vastaa työmarkkinoiden tarpeita. On tärkeää, että Satakunnassa jokaisella on tarvittavat tiedot ja taidot tulevaisuuden työelämää varten, ja kansainvälisyysosaamisen kerryttämisessä lyhyt tai pitkä vaihtojakso ja harjoittelu ulkomailla on hieno keino saavuttaa tämä tavoite!

Aiheesta lisää:

https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/piilotettu-osaaminen-selvitys-kansainvalisyyden-merkityksesta

Erasmus Higher Education Impact Study 2019

https://okm.fi/osaamisenvuosi

Noora Maja. Kirjoittaja on kansainvälisten asioiden koordinaattori Kansainvälisyyspalveluissa.

Palvelumuotoilun soveltaminen Satakunnan ammattikorkeakoulun opetussuunnitelmatyössä – case: Yrittäjän tutkinto-ohjelma

Satakunnan ammattikorkeakoulussa, SAMKissa, on ollut käynnissä mittava opetussuunnitelmien uudistus vuosina 2021 – 2023. OPS-uudistus kantaa nimeä Kohti kestävää pedagogiikkaa ja oppimista, ja se on toteutettu palvelumuotoilun keinoin. Uusissa opetussuunnitelmissa korostuvat kestävän kehityksen, vastuullisuuden ja kansainvälisyyden teemat sekä jatkuva oppiminen ja geneeriset taidot työelämätaitoina. Yksi uudistettavista opetussuunnitelmista oli yrittäjän tutkinto-ohjelman opetussuunnitelma.

Yrittäjän tutkinto-ohjelma käynnistettiin SAMKissa vuonna 2017. Tässä tutkinto-ohjelmassa korostuvat yrittäjämäiset tavat toimia eli uteliaisuus, jatkuva kehittäminen ja ketteryys. Vuonna 2021 yrittäjän tutkinto-ohjelma siirtyi kokonaan verkkototeutukseksi, vaikka tämä opetussuunnitelma oli vielä ”vanhaa mallia” eli pedagoginen lähestyminen oli pääsääntöisesti kontaktiopetusta. Tutkinto-ohjelmassa otettiin tästä syystä koko SAMKin yhteinen OPS-uudistus ilolla vastaan.

Vuosi 2021 oli ymmärtämisen ja kiteyttämisen aikaa. Palvelumuotoilussa tämä on vaihe 1: Mahdollisuuksien kartoittaminen ja asiakasymmärrys. Opetussuunnitelmauudistuksen käynnistymiseen vaikuttivat useat taustatekijät, joita olivat mm. Arenen uudistuneet kompetenssit, Suomen sitoutuminen YK-liiton kestävän koulutuksen tavoitteeseen, uraseurantakyselyn tulokset ja Opetus- ja kulttuuriministeriön lanseeraama tavoite saada Suomesta joustavan ja kestävän koulutuksen mallimaa. Edellä mainittuihin taustatekijöihin perustuen SAMKissa päätettiin aloittaa koko oppilaitosta koskeva opetussuunnitelmien uudistusprosessi. Opetussuunnitelmatyön vetäjille järjestettiin palvelumuotoilun perehdytyskoulutus ja laadittiin toimintasuunnitelma opetussuunnitelmien uudistuksen toteuttamisesta. Mahdollisuuksien kartoittamisen ja asiakasymmärryksen -vaiheessa ops-työssä nousivat esiin perehtyminen tausta-aineistoihin, osaamistarpeiden ennakointi, työelämästä tulevien signaalien lukeminen, vertailukehittäminen ja ylimmän johdon tuen merkityksen tärkeys ops-työn onnistumiselle. OPS-työ vaatii riittävän resurssin, tahtotilan, sitoutumisen, yhteisen ymmärryksen organisaatiossa ja ennalta laaditun aikataulutuksen ja toimintasuunnitelmassa pysymisen.

Yrittäjän tutkinto-ohjelman OPS-uudistuksessa haluttiin hyödyntää palvelumuotoiluprosessia. Sitä hyödynnetään tutkinto-ohjelmassa myös muuten, esim. osallistamalla opiskelijoita kehittämään toimintaa ja tarkkailemalla ympäristössä tapahtuvia muutoksia. Opiskelijoilta kerätään tietoa mm. erilaisten oppimistehtävien yhteydessä ja opintojaksopalautteista sekä haastattelemalla heitä säännöllisesti.

Yrittäjän tutkinnon osalta OPS-työskentely käynnistyi sisäisesti tutkinto-ohjelman arvojen kirjaamisella. Tärkeimmiksi arvoiksi listattiin joustavuus, matala hierarkia, yhteisöllisyys ja yksilöllisyys sekä itsensä haastaminen. Helmikuussa 2022 tutkinto-ohjelman opettajien kesken pidettiin workshop, jossa käytiin läpi, mitä tietoa oli sillä hetkellä saatavilla, ja millaista tietoa tarvittaisiin lisää. OPS-työskentelyssä korostui se, ettei heti lähdetty suunnittelemaan yksittäisiä opintojaksoja vaan haluttiin koko ajan pitää mielessä tulevat osaamisen tarpeet, ts. millaista osaamista yrittäjätradenomi tarvitsee vuonna 2030.

Lukuvuoden 2021 – 2022 aikana siirryttiin SAMK-tasolla ideointiin, seulontaan ja konkretisointiin. Palvelumuotoilussa tämä on vaihe 2: Konseptointi. Eri käyttäjäryhmiä osallistettiin opetussuunnitelmatyöhön järjestämällä matalan kynnyksen ops-työn aamukahveja verkossa, tapaamisia asiantuntijaopettajien monialaisille kehittäjäryhmille, opetussuunnitelmatyön työpajoja opettajille ja opetussuunnitelmavastaaville. Opiskelijoille toteutettiin kysely ja järjestettiin työpajoja opetussuunnitelman ja tutkinto-ohjelman opintojen sisältöjen kehittämisestä. Käytiin aktiivisesti vuoropuhelua eri henkilöstöryhmien ja työelämäedustajien kanssa. Konseptoinnin vaiheessa vuoropuhelu eri toimijoiden kesken on tärkeää, jotta yhteinen ymmärrys syntyy ja tavoite konkretisoituu.

Yrittäjän tutkinto-ohjelmassa kerättiin valtavasti tietoa palvelumuotoiluprosessin mukaisesti niin opiskelijoilta kuin talon ulkopuolelta, mm. tutustumalla muiden amkien ja yliopistojen yrittäjyysopintojen tarjontaan. Saatua tietoa luokiteltiin, ja pohdittiin, mistä asioista tarvitaan lisävaloa. Lisäksi käytiin benchmarkkaamassa kaksi ammattikorkeakoulua, jotka ovat aktiivisia yrittäjyydessä (XAMK ja Savonia ammattikorkeakoulu). Näistä havainnoista koostui ensimmäinen hahmotelma, mitä SAMKin yrittäjän tutkinto voisi olla ja erityisesti vielä poissulkevana: mitä se EI halua olla.

Samana lukuvuonna OPS-prosessi eteni SAMK-tasolla kohti kehittämistä. Palvelumuotoilussa tämä on vaihe 3: Kehitys ja tuotanto. Koko henkilöstölle järjestettiin opetussuunnitelmatyön kick-off-tilaisuus SAMK goes Peda. Tilaisuudessa annettiin opetussuunnitelmatyön ohjeet ja tekemisen reunaehdot, yhteiset tekstit opetussuunnitelmien kuvausosiin sekä käytiin läpi aikataulutus. Käytännön työ aloitettiin yhteisesti määritellyistä osaamisista, kaikille yhteisistä opintojaksoista. Moodleen perustettiin avoin, päivittyvä OPS-työn alusta, johon koottiin materiaalia ja ohjeita ops-työn tueksi. OPS-prosessin etenemisestä tiedotettiin Moodle-pohjan, opetuspalveluiden tiedotteen, eri kehittäjäryhmien ja tiimien kautta. Kehityksen ja tuotannon vaiheessa yhteistyön monialaisuus tuottaa uusia avauksia ja luovia ratkaisuja. OPS-työssä korostuivat osaamisen ja hyvien käytänteiden jakaminen sekä vertaistuki. Opiskelijoiden äänen huomioiminen ja työelämän osallistaminen prosessiin nähtiin merkityksellisenä.

OPS-työssä on tärkeää ymmärtää, että kehittämisen kohteena ei ole pelkästään mitä opetetaan, vaan myös miten opetetaan, ts. sisältö ja muoto. Keväällä 2022 yrittäjän tutkinto-ohjelman opiskelijoille järjestettiin kaksi workshopia, ja näiden lisäksi opiskelijoilta kerättiin tietoa nettikyselyin. Palvelumuotoiluprosessissa korostuu tiedon äärelle pysähtyminen ja saatujen tulosten ”ihmettely”. Prosessi antaa liikkumavaraa ja mahdollistaa pinnan alla kytevien tärkeiden havaintojen esiin pääsyyn. Vasta tässä vaiheessa prosessia pitää määritellä, mikä on se kysymys, mihin palvelumuotoilulla halutaan vastausta. Yrittäjän tutkinto-ohjelmassa saatiin muodostettua kaksi kysymystä: mitä ovat yrittäjätradenomin osaamistarpeet vuonna 2030, ja miten toteutetaan Suomen paras yrittäjän tutkinto-ohjelma.

Lukuvuosi 2022 – 2023 on ollut operoinnin aikaa. Palvelumuotoilussa tämä on vaihe 4: Jalkautus ja operointi. Opetussuunnitelmat laadittiin tutkinto-ohjelmien tiimeissä, ja niistä pyydettiin lausunnot opiskelijakunnalta, työelämän yhteistyökumppaneilta ja osaamisalueiden johtotiimeiltä. Opetussuunnitelmat käsiteltiin ja hyväksyttiin yhteisesti sovitun aikataulun mukaisesti ammattikorkeakoulun monialaisessa asiantuntijaryhmässä, koulutustoimikunnassa. Opetussuunnitelmien valmistumisesta ja julkaisemisesta tiedotettiin säännöllisesti.

Syksyllä 2022 yrittäjän tutkinto-ohjelmassa pidettiin vielä yksi workshop, johon oli kutsuttu 15 työelämäasiantuntijaa. He edustivat yrittäjiä ja yrittäjyyteen liittyviä näköalatahoja, mm. paikallisen elinkeino- ja kehitysyhtiön ja uusyrityskeskuksen edustajat sekä yliopiston yrittäjyysprofessori. Workshopin tuloksena saatiin kattava sanapilvi kysymykseen ”mitä”. Vielä tässäkään vaiheessa OPSia ei käsitelty opintojaksotasolla.

Ulkoisen osallistavan workshopin jälkeen alkoi varsinainen opintojaksomuotoilu yrittäjän tutkinto-ohjelmassa. Palvelumuotoiluprosessin mukaisesti lähdettiin supistamaan näkökulmaa. Nyt oli vuorossa osaamissanapilven ja kaiken muun tiedon pilkkominen olennaisiksi kokonaisuuksiksi: millaisina moduuleina ja opintojaksoina OPS alkaisi rakentua, ja mitä osaamista yrittäjä tarvitsee vuonna 2030. Ensimmäinen prototyyppi yrittäjän tutkinto-ohjelman OPSista oli valmis esiteltäväksi marraskuussa 2022. Se demottiin opiskelijoille eli jälleen osallistettiin ja keskustelutettiin. Tämän kierroksen myötä saatiin alustavaa näkemystä kysymykseen ”miten”.

Alkuvuonna 2023 OPS-työ yrittäjän tutkinnossa konkretisoitui kädet savessa -vaiheeseen. Silloin kirjoitettiin yksittäisten opintojaksojen sisältöjä, neuvoteltiin osaamisalueiden välillä, ja lopulta yrittäjän tutkinto-ohjelman uusi opetussuunnitelma käsiteltiin ja hyväksyttiin koulutustoimikunnassa maaliskuussa 2023.

Huomioitavaa yrittäjän tutkinto-ohjelman opetussuunnitelmatyössä on ollut se, että on tietoisesti vältetty ”normaalia” lähestymistä OPS-prosessiin. Hyvin usein OPS-työ ja suunnittelu lähtee siitä, mitä opettajat osaavat opettaa, ts. minkälaista substanssia on oppilaitoksessa jo olemassa. Kun ollaan luomassa näin laajasti uutta sisältöä (tässä tapauksessa n. 10 täysin uutta opintojaksoa), haastaa tämä oppilaitoksen myös sisäisesti pohtimaan, miten työ resursoidaan. Yrittäjän tutkinto-ohjelman lähtökohta edesauttoi opettajat tilanteeseen, jossa opettajat ovat itsekin uuden äärellä, ja he pääsevät uuden opetussuunnitelman myötä kerryttämään itsellekin uutta osaamista.

Palvelumuotoilu on oiva tapa osallistaa henkilökunta, opiskelijat ja sidosryhmät opetussuunnitelmien uudistamiseen. Yhteistyön ja tiedottamisen merkitystä ei voi liiaksi korostaa missään prosessin vaiheessa.

Mari Linna ja Pia Marjanen

Kirjoittajat: Mari Linna on ohjauksen ja opetussuunnitelmatyön koordinaattori Opetuspalveluissa, ja Pia Marjanen on opetussuunnitelmavastaava ja lehtori Yrittäjän tutkinto-ohjelmassa.

Tekoäly tuo muutoksen opetukseen 

Open AI:n kehittämä Chat GPT räjäytti pankin tekoälyn käytön suhteen ja osan meistä taisi säikäyttääkin. Pahimmat uhkakuvat häilyivät Terminaattori-elokuvien sfääreissä. Tällä hetkellä tekoäly on asia, joka on jo joissain käyttämissämme ohjelmissa tai tulee niihin lähitulevaisuudessa. Ja usein käytämme niihin perustuvia ohjelmia jo tietämättämme. Chatbotit, Alexa ja Siri sekä Wordin oikoluku ovat hyviä esimerkkejä.  

Googlen suosituimpiin palveluihin tekoälymoottorit tulevat jo tämän vuoden aikana. Maailmalla käydään kilpailua isojen toimijoiden Metan, Googlen ja Microsoftin kesken, kuka onnistuu tekoälyn tuomisessa palveluihinsa parhaiten. Tekoälysovellukset näkyvät enemmän ja enemmän niin sosiaalisen median appeissa kuin hyötyohjelmistoissa. Ja moni meistä on tietämättään myös koekaniinina. Teknologia menee eteenpäin niin nopeasti, että sen perässä on vaikeaa pysyä.  

Mitä opettajan pitäisi tällä hetkellä ajatella asiasta, kun odotetaan yhteisiä linjauksia ja toimintaohjeita? On hyvä pitää vähintään itsensä ajan tasalla tekoälypohjaisista ohjelmista, ja mitä ne tarkoittavat opettamiensa aiheiden suhteen. Osa pelkää opiskelijoiden huijaamisen lisääntyvän, kun taas osa on innoissaan uuden teknologian tulosta ja haluaisi hyödyntää sitä jo nyt opetuksessa. Tutustu aiheeseen ja pysähdy miettimään, miten itse voisit hyödyntää tekoälyä tai miten opiskelijat sitä hyödyntävät opintojaksollasi. 

Tekoäly on osa työelämää, kuten myös siihen perustuvien sovellusten käyttäminen. Voidaan ajatella, että valmentavassa opettamisessa esitetään oikeita kysymyksiä oppijalle. Tekoälyn kanssa puhutaan ”promptaamisesta” eli saadaksesi oikean vastauksen, sinun pitää esittää oikeita kysymyksiä tai antaa oikeanlaisia ohjeita ja niihin liittyviä tarkennuksia.  

Paitsi, että se Chat GPT ei anna sinulle oikeaa vastausta. Chat GPT on kielimalli, joka perustaa tietonsa pääasiallisesti tällä hetkellä ennen vuotta 2021 syötettyyn tietoon tai netistä imuroituun tietoon ja laskee todennäköisyyksiä, miten kysymykseen pitäisi vastata. Tekoälylle ei ole olemassa oikeaa tai väärää tietoa, on vain tietoa. Parhaimmillaan se antaa tarkan vastauksen ja pahimmallaan valehtelee uskottavasti. Se asettaa medialukutaidon aivan uuteen valoon. Opettajan hyödyntäessä tekoälyä opettamansa aiheen suhteen, vahva substanssiosaaminen auttaa analysoimaan tekoälyn tuottaman tiedon. Opiskelijan saadessa järkevän kuuloisen vastauksen omasta mielestään ja palauttaessaan sen, se sisältääkin salakavalia asiavirheitä.  

Tekoäly tulee mullistamaan myös tiedon analysointia. Suurien tietomäärien nopea analysointi, suodattaminen ja arviointi muuttuu käden käänteessä tapahtuvaksi. Tällä hetkelläkin saattaa olla houkutteleva ajatus käyttää sitä, vaikka esseiden tarkastamiseen. Tässä piilee kuitenkin sudenkuoppa: tekoälypalveluiden yksityisyydensuoja on heikko, ja se tallentaa kaiken sinne syöttämäsi aineiston ja yhdistää sen käyttäjäänsä. Koska se tallentaa kaiken tiedon ja käyttää sitä hyödykseen, voisi esseetarkastuksessa pahimmillaan käydä niin, että esseen arviointia tehdessä, tekoäly käyttää aineistona jo sinne syötettyjä esseitä. Älä siis syötä arkaluonteista tai tekijänoikeuksilla suojattua tietoa Chat GPT:hen. 

Tekoäly on luonnollinen jatkumo tietokoneiden, internetin ja sosiaalisen median kehitykselle. Se tulee vaikuttamaan kaikkiin yhteiskunnassa toimiviin työn tai vapaa-ajan kautta. Toivottavasti tekoäly jo lähitulevaisuudessa vähentää digimaailmasta aiheutuvaa kuormitusta vapauttaen aikaa ihmisille siihen, missä he ovat parhaita, luovassa tekemisessä.   

Juha Hämäläinen

Kirjoittaja on verkko-opetuksen koordinaattori Opetuspalveluissa.

Monimuotoinen kuva SAMKin pedagogisesta johtamisesta 

Työpajat pedagogisesta johtamisesta  

Satakunnan ammattikorkeakoulu (SAMK) on mukana Kokko-hankkeessa, jossa kehitetään korkeakoulupedagogiikkaa. Tavoitteena on mm. tunnistaa ja tukea pedagogista johtamista korkeakoulutyössä. Hankkeessa ollaan kiinnostuneita siitä, millaista pedagogista johtamista tapahtuu korkeakoulun pedagogisessa kehittämistyössä, ja ketkä ovat osallisia pedagogiseen johtamistoimintaan. (Mäki, Forma, Iloranta, Lempinen & Halme 2022).   

Pedagoginen johtaminen -osahankkeen työryhmään kuuluvat Jaana Halme, Jukka Juhala, Mari Linna ja Päivi Muranen Opetuspalveluista. SAMKin osalta osahankkeen kehitystehtävän lähtökohtana oli Digivision tuoma pedagogisen johtamisen tarkastelun tarve: miten sitoutua onnistuneesti korkeakoulujen kansalliseen palveluekosysteemiin. Meitä kiinnosti, miten eri henkilöstöryhmät ja opiskelijat määrittelevät SAMKin pedagogista johtamista ja pedagogisen johtamisen tarvetta omaan työhönsä uuden tilanteen edessä.  

Järjestimme syksyn 2022 aikana yhteensä 11 fasilitoitua työpajaa eri henkilöstöryhmille, esihenkilöasemassa oleville ja opiskelijoille. Henkilöstöryhmien työpajoihin osallistui yksi opettajatiimi jokaiselta osaamisalueelta, osaajapooleja (opetushenkilöstön avoimia substanssiosaajien verkostoja) ja opetuksen vararehtorin toimiston henkilöstöä (kirjastopalvelut, hakijapalvelut, kansainväliset palvelut, opiskelijapalvelut, opetuspalvelut ja jatkuvan oppimisen palvelut). Esihenkilöasemassa olevien työpajoissa mukana olivat ylin johto ja opetuspäälliköt. Opiskelijoiden työpajoihin osallistui opiskelijakunta Sammakon hallitus.   

Työpajoissa osallistujat koostivat keskustellen ajatuksiaan pedagogisesta johtamisesta ja siitä, miten se näkyy omassa työn ja opintojen arjessa. Työpajoissa keskustelut koottiin Excel-taulukoihin, joista koostin tulokset raportiksi. Raportti luo näkymän samkilaisten pedagogisen johtamisen ajatuksiin sekä siihen, missä olemme nyt ja mitä tarvitsemme, kun korkeakoulukentällä siirrytään uusiin asetelmiin.   

Keskeisimmät esiin nousseet teemat  

Henkilöstön ja oppimisympäristön kehittäminen, kollegiaalisuus  

Mäki (220–222, 2022) esittää pedagogisen johtamisen koko organisaatiossa mukana olevien toimijoiden vuorovaikutuksessa syntyvänä, inklusiivisena toimintana. Johtamista harjoittavat esihenkilöt, mutta pedagogisen johtamisen vuorovaikutteisen luonteen vuoksi siihen vaikuttavat myös kaikki sen kohteena olevat. Myös Lahero korostaa jaetun johtamisen vuorovaikutuksellista luonnetta: ”Jaettu johtajuus ei ole pelkästään delegatiivinen malli, vaan tilanteissa tapahtuvaa vuorovaikutusta, joka saattaa synnyttää ihan uudenlaisiakin avauksia” (Kankainen 2022). Näkemys pedagogisesta johtamisesta kaikkea korkeakoulun toimintaa ja kaikkia toimijoita koskevana hyvän ohjauksen, opetuksen, opiskelun ja oppimisen mahdollistajana ohjasi myös SAMKin työpajojen suunnittelua ja toteutusta.  

Työpajojen materiaalista hahmottuu monimuotoinen kuva pedagogisesta johtamisesta henkilöstön ja oppimisympäristön kehittämiseen, kollegiaalisuuteen ja ilmapiiriin sekä rakenteisiin ja strategisiin valintoihin painottuvana korkeakoulun ydintehtävän mahdollistajana. Samkilaisten rakentama näkemys noudattaa Mäen Kokko-hankkeen webinaarissa esittämän pedagogisen johtamisen kolmijakoa pedagoginen johtaminen organisaatiossa, pedagoginen johtaminen henkilöstöä kehittävänä prosessina ja pedagoginen johtaminen konsultatiivisena työotteena (Mäki 2022b).   

Henkilöstöä kehittävänä prosessina johtamisesta nostettiin esille mm. opettajien osaamisen varmistaminen ja tukeminen, ennakointi ja konkreettiset työympäristöt. Opettajan oman työn johtaminen, uusissa oppimisympäristöissä toimiminen ja pedagoginen näkemyksellisyys edellyttävät pedagogisen johtamisen tukea. Laheron mukaan osaamisen johtaminen edellyttää kykyä käynnistää ja ylläpitää sellaisia prosesseja, joissa yhteisön jäsenet oppivat toisiltaan ja ovat itse oppimisprosessin resursseja (Kankainen 2022). Työpajojen keskusteluissa  tämä näkyy erityisesti kollegiaalisuuden merkityksen korostumisena monissa eri kysymyksissä. Kollegoiden tukeen luotetaan muuttuvassa toimintaympäristössä, johon kytkeytyy aiempaa enemmän tarve yhteisölliseen kehittämiseen. Löytyy myös hieno esimerkki tiimin aidosta autonomisesta, itseorganisoituvasta toimintatavasta. Oppimisympäristöjen kehittäminen nähdään joustavia prosesseja ja analytiikan hyödyntämistä vaativana kokonaisvaltaisena johtamisena, jossa on sopeuduttava koko korkeakoulukentän kehitykseen, johon viitataan mm. maininnoilla CampusOnlinesta ja  Digivisiosta.  

Rakenteet ja strategiat  

Pyykkö ja Lappalainen (282–283, 2017) pohtivat koulutuksen johtamista yliopistoissa ja yliopistojen toimintaympäristön muutosta suljetuista organisaatiosta dynaamisempaan suuntaan. Suljettua organisaatiota  luonnehtii muuttumattomuus ja kontrollointi. Toiminta perustuu säännönmukaisuuksiin, järjestelmiin ja lainalaisuuksiin. Johtaminen on hallintaa ja kontrollointia ja tavoittelee organisaation maksimaalista tuotantotehoa. Avoin organisaatio on itseohjautuvasti kehittyvä ja ympäristöön mukautuva. Toiminta perustuu palauteprosesseihin, vuorovaikutukseen ja tiedon jalostukseen ja käsittelyyn. Johtamista kuvaa sosiaalinen arkkitehtuuri ja valmennus. Tavoitteena on organisaation maksimaalinen kehittymisvalmius ja oppimiskyky. Dynaaminen organisaatio on kompleksinen, uutta synnyttävä, vetovoimainen ja identiteetiltään erottuva. Toimintaa luonnehtii itseorganisoituminen, verkostoituminen, luovuus, asiantuntijuus ja autonomia. Johtamistavassa pidetään tärkeänä mahdollisuuksien hyödyntämistä, luovuutta ja uudistumiskykyä sekä vetovoimaa. (Pyykkö ja Lappalainen, 282–283, 2017).   

Pyykön ja Lappalaisen artikkelissa esiteltyä Ståhlen ja Åbergin jäsennystä organisaatioiden toiminnasta ja johtamisesta voi käyttää myös samkilaisten pedagogisen johtamisen määrittelyn peilinä. Työpajojen keskustelujen perusteella vaikutamme tarvitsevan piirteitä useammista em. esimerkkiorganisaatioista. Yhtäältä pedagoginen johtaminen näkyy henkilöstölle kaikessa SAMKin toiminnassa: opetussuunnitelmatyössä, budjetoinnissa, resurssoinnissa ja opiskelijoiden ohjauksessa. Pedagogisen johtajuuden koetaan jakautuneen eri toimijoille kuten osaajapooleille, koulutustoimikunnalle ja opetuspäällikölle. Toisaalta organisaatio koetaan ajoittain liian jäykäksi ja hitaaksi toiminnassaan jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Pedagogisen johtamisen haluttaisiin näkyvän käytännössä, ei vain periaatetasolla. Esille nousee toivomus selkeistä ohjeistuksista ja aktiivisesta johtamisotteesta. Toimintaa ohjaavat rakenteet paikantuvat korkeakoulupoliittiseen päätöksentekoon, SAMKin strategiaan, työaikasuunnitteluun, opetussuunnitelmaan ja opiskelijoiden ohjauksen rakenteisiin. Työaikasuunnittelun merkitys nähtiin keskeisenä pedagogisen toiminnan mahdollistajana.    

  

Opetus, ohjaus ja opiskelijan tuki  

Oppimaan oppiminen, työelämässä toimiminen, eettisyys, kestävä kehitys, kansainvälisyys ja monikulttuurisuus sekä ennakoiva kehittäminen ovat yleisiä osaamiskokonaisuuksia, joita kaikki suomalaiset ammattikorkeakoulut pyrkivät tutkinto-ohjelmissaan vahvistamaan (Arene 2022). Yleiset kompetenssit kuvaavat hyvin korkeakoulun sivistystehtävää. Sekä henkilöstön että opiskelijoiden työpajoissa tunnistettiin tämän ydintehtävän tukijoiksi ja mahdollistajiksi kaikki SAMKissa toimivat henkilöstöryhmät. Ohjauksen ja tutoroinnin merkitys korostui etenkin opiskelijoiden näkökulmana. Pedagogisen johtamisen sisältönä ohjauksen ja tuen osalta nähdään tukijatahojen työnjaon selkeyttäminen. Korostetaan opiskeluun liittyvien hallinnollisten prosessien selkeyden ja sujuvuuden merkitystä ja vuosikellon aikatauluun sovitettua päätöksentekoa.   

Opettajien suunnitelmallinen ja säännöllinen, jatkuva koulutus tunnistetaan käytännön pedagogisen johtamisen elementtinä. Henkilöstö kaipaa selkeitä ohjeita, miten omaa kouluttautumista voi suunnitella ja miten sitä tuetaan. Korkeakoulukentän muutostilanteessa uusien pedagogisten menetelmien ja tiedon omaksuminen sekä opetusteknologisen tuen merkitys tiedostetaan hyvin.  

Lähteet  

Kankainen, S. 2022. Jaettu johtajuus koulussa – rehtorin uudistuva rooli. https://hyplus.helsinki.fi/jaettu-johtajuus-koulussa-rehtorin-uudistuva-rooli/?utm_campaign=unspecified&utm_medium=email&utm_source=hyplus_uutiskirje&pe_data=D4441504570424B504175424A5E4471%7C31926845  Julkaistu: 21.11.2022.   

Mäki, K, Forma, E-L, Iloranta, R, Lempinen, K ja Halme, J. 2022. Pedagoginen johtamistoiminta 15.2.2022-30.5.2023.KOKKO-hanke. Julkaisematon lähde.  

Mäki, K. 2022. Pedagoginen johtaminen – korkeakoulun johtajan työ vai yhteisön tapa toimia? Teoksessa Mäki, K. ja Vanhanen-Nuutinen, L. (toim.). Korkeakoulupedagogiikka – Ajat, paikat ja tulkinnat. Haaga-Helian julkaisut 7/2022.  

Mäki, K.2022b. Jäsennystä pedagogiseen johtamistoimintaan. Pedagoginen johtamistoiminta -työpaja 15.2.2022. Julkaisematon lähde.  

Pyykkö, R. ja Lappalainen, M. 2017. Koulutuksen johtaminen muuttuvassa yliopistomaailmassa. Teoksessa Murtonen, M. (toim.). Opettajana yliopistolla. Korkeakoulupedagogiikan perusteet. Tampere: Vastapaino.  

Suositus ammattikorkeakoulujen yhteisistä kompetensseista ja niiden soveltamisesta. 2022. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry. https://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2022/Kompetenssit/Suositus%20ammattikorkeakoulujen%20yhteisiksi%20kompetensseiksi.pdf?_t=1642539572   

Päivi Muranen

Kirjoittaja on sosiaalialan lehtori ja opetuksen kehittämisen koordinaattori.

Pedagogiikalla hyvinvointia

Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK) tehty opiskelijahyvinvointikysely kertoo, että opiskelijoilla on tarvetta opiskelujen ohjaukselle ja tuelle sekä opiskelijoiden henkilökohtaiselle tuelle erityisesti poikkeusolojen jälkeen (Opiskelijahyvinvointikysely 2021 & 2022). Opiskelijat kaipaavat kuulluksi tulemista, tukea ja ohjausta sekä henkilöä, johon on mahdollisimman helppo ottaa yhteyttä missä tahansa asiassa opiskeluihin liittyen. Opiskelijoiden mukana koko opiskelujen ajan on useita eri lehtoreita ja opettajia. Miten jokainen heistä voisi tukea opiskelijan hyvinvointia pedagogisesta näkökulmasta?

Haapalan ja Vänttisen (2013) ammattikorkeakoulussa tehdyn tutkimuksen mukaan laadukas opetus-, ohjaus- ja oppimisprosessi syntyy pedagogisesti hyvinvoivan yhteisön eri toimijoiden yhteistyön tuloksena. Erilaiset opetukseen, ohjaukseen ja oppimiseen liittyvät käytänteet joko tukevat tai vaikeuttavat opiskelijoiden kokemaa opiskeluhyvinvointia. Heidän mukaansa avoimempi ja työelämälähtöisempi opetus ja monet erilaiset pedagogiset ratkaisut toimivat hyvinvoinnin tukena. Toimintakulttuuria tarkastellessa on huomioitava, että pedagoginen hyvinvointi ei rakennu pelkästään joko toimijan tai oppijan näkökulmasta, vaan näiden vuorovaikutuksessa tapahtuvasta oppimisen ja hyvinvoinnin näkökulmasta. On oletettavaa, että Samkissa ollaan monin tavoin pedagogisesti huipulla, tästä kertonevat hyvät arvioinnit opetuksen laadusta. Samk on vuosien 2010–2021 AVOP-palautekyselyjen keskiarvolla mitattuna Suomen laadukkainta opetusta antanut ammattikorkeakoulu. Meillä on kuitenkin samaan aikaan opiskelijoita, jotka kokevat voivansa huonosti ja olevansa yksinäisiä, ja tähän on tartuttava.

Millaista oppimisympäristöä korkeakouluun tulisi hyvinvoinnin ja oppimisen näkökulmasta rakentaa?

Leskisenojan ja Sandbergin (2019) mukaan nuorten hyvinvointia ja tulevaisuudenuskoa lisää tieto siitä, että he kokevat voivansa vaikuttaa omiin asioihinsa. Hyvin toimivat sosiaaliset verkostot auttavat nuorta kehityksessään kohti työelämää. Positiivinen kehitysympäristö avoimella vuorovaikutuksella on jokaisen oppijan oikeus. Opiskelu on vastavuoroista ja sosiaalista kanssakäymistä, ja sellaisen verkoston rakentaminen on opettajien työtä. Positiivinen pedagogiikka on yksi mahdollisuus tukea opiskelijoitamme tässä. Positiivinen pedagogiikka on poikkitieteellinen suuntaus, jonka ytimessä yksilökeskeinen ajattelu kohtaa sosiaalitieteellisen yhteisöjen ja yhteisöllisyyden merkityksen. Konstruktivistinen oppimiskäsitys tuo tärkeän elementin positiiviseen pedagogiikkaan, joka painottaa oppijan aktiivista toimintaa ja oman maailmankuvansa jatkuvaa tulkintaa. (Avola & Pentikäinen 2020.) Avola & Pentikäinen (2020) korostavat myös positiivista pedagogiikkaa ja sen merkitystä koettuun hyvinvointiin. Heidän mukaansa positiivisen pedagogiikan sisällöt voidaan jakaa kolmeen osioon, jotka ovat ympäristö, hyvinvointi ja oppiminen.

Näihin osiin keskittymällä ja niiden kokonaisuutta vuorovaikutuksessa tarkastellen voidaan todeta, että positiivisen pedagogiikan osien summa on suurempi kokonaisuus. Resurssien vähetessä ja opiskelijamäärien kasvaessa on helppo todeta yhtälön olevan vaikea. Kuitenkin myönteisen ilmapiirin, oppijalähtöisten sisältöjen ja avoimen vuorovaikutuksen avulla on mahdollisuus rakentaa sosiaalinen vuorovaikutuksen verkosto, jossa oppiminen tapahtuu toinen toistaan tukien. Jokaisen opettavan henkilön tehtävänä on olla hyvinvointiin panostava pedagogi, joka näkee oppimisen moninaisen prosessin myös sosiaalisesta kontekstista.

On perusteltua, että jokainen opettaja huomioi opiskelijoiden tilanteen tässä ajassa. Hyvinvoinnilla ja hyvillä oppimistuloksilla on yhteyttä toisiinsa. Hyvinvoiva opiskelija oppii, saa itselleen ne tiedolliset ja taidolliset valmiudet, joita hän tulevassa ammatissaan tarvitsee sekä saa suoritettua opintonsa loppuun ja valmistuttua. Organisaatiomme yhteinen strategia tähtää opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämiseen ja työelämään kiinnittyvien ammattilaisten valmistumiseen. Opettajan tehtävä on opettaa, ja sen voi tehdä myös opiskelijan hyvinvointia tukien, ihmiseltä ihmiselle, yhteisöllisesti.

Elina Elo

Kirjoittaja on hyvinvointialan päätoiminen tuntiopettaja ja projektitutkija StudyWell -hyvinvoiva opiskelija ja opiskeluyhteisö SAMKissa -hankkeessa.

Miten opiskelija kokee ohjauksen SAMKissa?

Opintojen ohjaukseen, sen kehittämiseen ja koordinointiin on kiinnitetty huomiota viime vuosina Satakunnan ammattikorkeakoulussa (SAMK). Opettajien, opettajatutorien, vertaistutorien, opetussuunnitelmavastaavien ja erilaisten tukipalveluiden lisäksi SAMKissa toimii tällä hetkellä viisi opinto-ohjaajaa, ammatillinen erityisopettaja sekä ohjauksen koordinaattori. Kaikilla SAMKin opiskelijoilla on yhdenvertainen oikeus saada opintoihinsa ohjausta riippumatta siitä, missä tutkinto-ohjelmassa tai millä kampuksella hän opiskelee. Ohjauksen tavoitteena on tukea opiskelijan oppimista ja opintojen suorittamista tavoiteajassa, hänen hyvinvointiaan ja opiskelukykyään sekä osaamisen kehittämistä että urasuunnittelua.  

Opiskelija arvioi saamaansa ohjausta erilaisten kyselyiden kuten esimerkiksi Oppilaskunta SAMMAKKOn teettämän EVOPin (ensimmäisen vuoden opiskelijoiden palautekysely), opintojaksopalautteen ja AVOPin (valmistumisvaiheen opiskelijapalaute) avulla.  

Oppilaskunta SAMMAKKO on teettänyt vuodesta 2020 lähtien ensimmäisen vuoden opiskelijoille EVOP-palautekyselyn. Keväällä 2022 kyselyyn vastasi 116 opiskelijaa eli n. 7 % ensimmäisen vuoden opiskelijoista. Kokemuksia opinnoista kartoitettiin väittämin, joiden paikkaansa pitävyyttä opiskelijat arvioivat asteikolla 1–10 (1 = heikoin, 10 = paras) sekä vaihtoehdolla ”en osaa sanoa”. Opintojen ohjausta koskevia väittämiä kyselyssä oli 3 kappaletta: ”Olen saanut tukea opinto-ohjaajaltani”, “Opintojen ohjaus on vastannut tarpeitani” ja ”Opinto-ohjaajallani on ollut positiivinen vaikutus opintojeni etenemiseen”. Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden vastausten perusteella opintojen ohjaus ja opinto-ohjaajien tuki on koettu tarpeelliseksi ja ohjauksella on ollut merkitystä. On kuitenkin hyvä huomioida, että vastaajien määrä kyseisiin kysymyksiin oli melko alhainen. Lisäksi opinto-ohjaajiemme rooli SAMKin eri osaamisalueilla on erilainen. Kaikki opinto-ohjaajamme eivät välttämättä kohtaa aktiivisesti vielä ensimmäisen vuoden opiskelijoita. 

Kuva: SAMMAKKO EVOP – Ensimmäisen Vuoden Opiskelijoiden Palautekysely, tuloskoonti, 2022.

Myös opintojaksopalautteessa ohjaus nousee esiin. SAMKissa on kerätty Tuudo-mobiilisovelluksella opintojaksopalautetta syksystä 2020 alkaen. Opintojaksopalautetta antavat sekä tutkinto-opiskelijat että avoimen ammattikorkeakoulun opiskelijat.  Palautteenantomahdollisuus alkaa opintojakson päätyttyä ja kestää 10 päivää. Opintojaksopalaute sisältää kolme eri osa-aluetta, joista ensimmäinen koskee opettajan antamaa ohjausta opintojaksolla. Kyseinen osio sisältää kaksi arvioitavaa kohtaa: Opettajan ohjaus ja Opintojakson toteutus vastasi toteutussuunnitelmaa. Lukuvuoden 2020–2021 sekä syyslukukauden 2021 vastausten perusteella opintojaksoilla saatu ohjaus on ollut hyvää. Keskiarvot molemmissa kohdissa olivat yli neljän tai neljä. Vastausprosentit, eli vastanneiden suhde opintojaksototeutuksille hyväksyttyihin, vaihtelivat 15–20 %. Opintojaksoseloste (=toteutussuunnitelma) vastasi palautteen perusteella hyvin opintojakson toteutusta, mikä osaltaan vaikuttaa opiskelijan kokemaan ohjaukseen. Opintojaksopalautekyselyn väittämien paikkaansa pitävyyttä opiskelijat arvioivat asteikolla 1–5 (1 = ei lainkaan, 2 = heikosti, 3 = tyydyttävästi, 4 = hyvin ja 5 = erittäin hyvin).   

Valmistumisvaiheen opiskelijat vastaavat valtakunnalliseen AVOP-kyselyyn. Kyselyn asteikko on 1–7 (1 = täysin eri mieltä, 4 = siltä väliltä ja 7 = täysin samaa mieltä). Valtakunnallisessa vertailussa kysymyksen ”Opintojen ohjaus oli tasokasta” kohdalla SAMK on sijoittunut keskiarvon yläpuolelle usean vuoden ajan. Vuosien 2020 ja 2021 tulosten perusteella opiskelijat arvioivat SAMKin ohjauksen tasokkaaksi yli 5,5 keskiarvolla. 

Opintojen ohjaus ja sen kehittäminen edelleen SAMK-tasolla on tärkeää. Kehitystyössä huomioidaan mm. näiden yllä esitettyjen opiskelijakyselyiden vastauksia. Tällä hetkellä SAMKissa valmistellaan ohjauksen käsikirjaa, joka tulee sisältämään koko opiskelijan ohjauksen. Tähän kuuluvat opiskelun ohjaus, oppimisen ohjaus sekä uraohjaus. 

Mari Linna, Liisa Peltomäki ja Jaana Puska

Kirjoittajat ovat Satakunnan ammattikorkeakoulun Opetuspalveluiden asiantuntijoita.

Mari Linna, koordinaattori, ohjaus ja OPS-työ

Liisa Peltomäki, koordinaattori, tietotuotanto

Jaana Puska, suunnittelupalvelusihteeri

Kotoutumisen flow saavutetaan vuorovaikutustilanteissa

Kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden määrä Satakunnan ammattikorkeakoulussa on kasvanut viime vuosina ja kasvaa edelleen. Opiskelijoiden kotouttamisen tukemiseen on siksi panostettava entistä enemmän jo opiskeluaikana, sillä opiskelijoiden kiinnittyminen Satakuntaan tukee alueellista kasvua ja vie SAMKissa tuotetun osaamisen suoraan alueen elinkeinoelämän käyttöön. Miten saadaan kotoutuminen vielä paremmin osaksi SAMKissa opiskelua? Miten kieli ja osallisuus liittyvät kotoutumiseen? Näitä mietin tässä blogitekstissäni.

Kieli on avain osallisuuteen

Kieltä oppiessa ja sitä käyttäessä osallisuuden kokemus yhteisöön vahvistuu. Osallisuuden kokemus taas auttaa kotoutumisessa ja edelleen vahvistaa kielenoppijan oma-aloitteisuutta. Näin motivaatio kielen oppimiseen kasvaa ja parhaimmillaan saavutetaan kotoutumisen flow.

SAMKissa suomen kieltä voi opiskella jo 18 opintopistettä (Nursing-opiskelijat jopa 21 op!), mutta on muistettava, että opintojaksot tarjoavat vasta perustyökalut, joita pitäisi sitten lähteä ”oikeasti” käyttämään. Kielen opiskelua ei voi pelkästään ”ulkoistaa” Finnish-opintojaksoille, vaan kielen oppimisen mahdollisuuksia pitäisi tarjota myös muiden opintojaksojen sisällä, jotta meidän ”ihan oikeasti” vaikea kieli tulisi osaksi kv-opiskelijan maailmaa.

Mikä kielitaitotaso sitten on tarpeeksi, jotta työllistyy? Tiedän paljon maahan muuttaneita, jotka ovat suorittaneet suomen kielen opinnot kiitettävästi, mutta hakevat edelleen työtä ja kokevat ulkopuolisuutta, ja toisaalta tunnen myös niitä, jotka heikommallakin kielitaidolla ovat päässeet työhön, sisään työyhteisöön ja kotoutuneet suomalaiseen yhteiskuntaan erittäin hienosti ja tuntevat olevansa osa yhteiskuntaa. Veikkaan, että ”pihvi” on juuri tuossa osallisuuden kokemuksen saavuttamisessa ja siinä kantaväestöllä on myös suuri rooli.

Miten ruokkia osallisuutta?

Mitä me SAMKissa voimme tehdä, jotta voisimme tarjoilla englanninkielisissä koulutusohjelmissa 0-tasolta suomen opiskelun aloittaville, ulkomailta Suomeen (ja Satakuntaan!) muuttaville opiskelijoille tuon osallisuuden flow’n jo opintojen aikana – tai ainakin alkusysäyksen sille? Voin kertoa tähän heti vastauksen: Varmistamalla, että opintojen aikana opiskelija pääsee mukaan suomenkielisiin vuorovaikutustilanteisiin.

SAMKin strategiaan on kirjattu yhdeksi tavoitteeksi kansainvälisyyden lisääminen. Jos tällä tarkoitetaan myös sitä, että halutaan saada kansainvälistä työvoimaa Satakuntaan, meidän on lisättävä kotoutumista edistäviä toimia koulutukseen. Uskon, että myös työharjoittelupaikassa, jossa ollaan valmiita murtamaan ennakkoluulot, halutaan pyrkiä kehittämään perehdytystä ja ohjausta. Vuorovaikutustilanteissa se tarkoittaa suomenkielisen henkilön kielitietoisuuden ja selkosuomen taitojen lisäämistä sekä ennen kaikkea tahtotilaa monikulttuurisen työyhteisön kehittämiseksi. Näitä kaikkia taitoja voimme SAMKissa kouluttaa.

Nykyään puhutaan paljon myös monikielisistä työympäristöistä: pienemmälläkin suomen kielen osaamisella pärjää, koska tukena voi käyttää myös muita kieliä! Tähän suuntaan työyhteisöt ovat vahvasti menossa, kantaväestö kun osaa englantia ja sen käyttämiskynnys on madaltunut. Työharjoittelua suomenkielisessä työpaikassa tekevä kv-opiskelija kertoi tarvitsevansa paitsi ammatillista suomenkielistä sanastoa myös asiakaspalvelutyössä tai työkavereiden kanssa puhuessaan erityisesti arjen tilanteisiin liittyvää kielitaitoa. Arkeen liittyvän keskustelun taitoja opitaan vuorovaikutustilanteissa ja arjen kielitaito on se vuorovaikutustaito, jota kotouttaja ensisijaisesti tarvitsee!

Huomio vuorovaikutuskumppaneihin, viestinnän kehollisuuteen ja oma-aloitteisuuden tukemiseen

Keväällä ilmestyneessä tutkimuksessa Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa — Suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet on analysoitu erilaisia kommunikointiin liittyviä arjen tilanteita yksilötasolla. Niina Liljan, Laura Eilolan Anna-Kaisa Jokipohjan ja Terhi Tapanisen toimittaman teoksen johtopäätöksissä todetaan kolme tärkeätä pointtia, jotka tukevat kielen oppimista.

Ensimmäisenä tärkeässä roolissa ovat vuorovaikutuskumppanit. Vuorovaikutuskumppanin ei tarvitse olla ammattilainen, erityistä on herkkyys kielenoppijan tarpeille ja tuen antamiselle tilanteissa, joissa oppija sitä tarvitsee. Myös opettaja voi ohjata kielen opiskelijaa valmistautumisessa tilanteisiin laajemmin: havainnoimaan ja oppimaan kieltä sekä vuorovaikutuskumppania kielitietoisuuteen ja selkokieleen. Tarvitaan siis henkilökunnan koulutusta.

Toisena tärkeänä huomiona nousi kehollisuus: Vuorovaikutus kun on suurimmalta osin eleitä, ilmeitä, liikkumista, katseita, ympäröivää materiaalia ja tilankäyttöä. Tämä puoli on oikeastaan jäänyt huomiotta kielen opiskelussa. Kieli on kuitenkin aina sidoksissa kehollisuuteen ja kontekstiin, jossa sitä käytetään. Ehkäpä tarvitsemme tulevaisuudessa vuorovaikutustietoista pedagogiikkaa, jossa ohjataan havainnoimaan vuorovaikutustilanteiden kehollisuutta.

Kolmas ja oikeastaan kaiken perusta on oma-aloitteisuus. Oppijan omalla toimijuudella ja motivaatiolla on ratkaiseva merkitys – mutta pitää olla myös taidot oppia. Kotoutumiskoulutuksessa korostuu oma-aloitteisuus ominaisuutena, jota toivotaan yhä enemmän, siksi amk-tason koulutuksessa on entistä enemmän painotettava myös, miten kieltä opitaan, ja mietittävä, miten kieliä opitaan ympäristöissä, joissa ensimmäisenä funktiona ei ole kielen oppiminen arjen tilanteissa.

Kotoutuminen on kaksisuuntaista

Kontaktit suomenkieliseen kantaväestöön voivat olla – ja usein ovatkin kielen oppijalla / maahan muuttaneella vähäisiä. Kielen oppijalla ei ole pääsyä vuorovaikutustilanteisiin, jos kantasuomalaiset eivät ole valmiita käyttämään suomea ja mahdollistamaan sen käyttöä oppijassa. Liian helposti kantasuomalainen kääntää kielen englanniksi. Itse kannatan monikielisyyttä: ei oteta vuorovaikutustilanteissa asennetta joko – tai vaan lähdetään ajatuksesta sekä – että.

Kielen oppimisen vastuussa puhutaan myös kaksisuuntaisesta kotoutumisesta: kantasuomalaiset huomaavat, miten tärkeää on tarjota suomen kieltä opettelevalle mahdollisuuksia käyttää kieltä. Molempien on luotava mahdollisuus vuorovaikutustilanteelle ja tavoiteltava toisensa ymmärtämistä.

Tämä edellyttää herkistymistä kielelle ja esimerkiksi opettajalle kielten merkityksen tunnistamista esimerkiksi opetustilanteissa. Kaikessa kielen oppimiseen liittyvässä toiminnassa olisi hyvä tehdä näkyväksi se, mitä kielen oppiminen on – puhutaan kielitietoisuudesta ja kielenoppimistietoisuudesta.

SAMKissa voimme lähteä vahvistamaan kielitietoisuutta ja luomaan enemmän mahdollisuuksia suomenkielisten ja englanninkielisten koulutusohjelmien yhteistyölle ja vuorovaikutustilanteille. Kieli on avain, joka luo todellisuutta maahan muuttaneelle opiskelijalle, ja vuorovaikutustilanteet ovat niitä, joiden avulla kielestä tulee totta. Syksyn aikana kutsunkin juuri sinut mukaan edistämään kotikansainvälisyyttä ja monikulttuurisuutta!

Lähde: Lilja, N. Eilola, L. Jokipohja, A-K. ja Tapaninen, T. (toim.) (2022). Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa — Suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet. Vastapaino:Tampere.

Marja Tomberg

Kirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakoulun viestinnän lehtori, suomi toisena kielenä opetuksen ja monikulttuurisuuden asiantuntija sekä Pre SIMHE Satakunta -hankkeen projektipäällikkö.