Opetuksen toteutustavat haastavat opettajan ja tilat

Opetuksen toteutustavat ovat muokkautuneet pandemiavuosien aikana, opintojen toteutustavat ja niiden kuvaukset ovat usein ristiriitaisia ja eri organisaatioissa ne voivat tarkoittaa eri asioita. Myöskään opiskelijat eivät aina tiedä, mitä ne tarkoittavat ja miten opetukseen voi osallistua tai valmistautua.

Viime keväänä SAMKissa määriteltiin mitä eri toteutustavat meillä tarkoittavat.

Kuva 1: Opintojen toteutustavat SAMKissa (Avaa kuva uuteen ikkunaan suurempana)

Lähiopetuksella tarkoitetaan kiinteästi luokkahuoneopetusta, johon voi sisältyä sähköisen oppimisympäristön (esim. Moodle) käyttöä esimerkiksi materiaalien jakoon tai tehtävien palauttamiseen. Myös erilaiset laboraatiot tai vierailukäynnit voivat kuulua lähiopetukseen.

Etäopetuksessa on huomioitava, että siihen ei kuulu luokka- tai lähitapaamisia, vaan opetus tapahtuu aikaan sidotusti, mutta siihen voi osallistua paikasta riippumatta verkon kautta. Oppimisympäristö on mukana opetuksessa kiinteänä osana verkkotapaamisten nauhoitteiden sekä tehtävien ja materiaalien jakoalustana.

Verkko-opetuksella tarkoitetaan opetusta, joka tapahtuu kokonaan verkon välityksellä joko itsenäisesti tai opettajajohtoisesti edeten. Opetuksen perustana toimii verkko-oppimisympäristö ja opinnot voivat sisältää etätapaamisia.

Monimuoto-opetus voi sisältää lähi-, etä- ja verkko-opetusta siten kuin opettaja parhaaksi katsoo. Tärkeää on huomata, että mikäli opetukseen kuuluu yksikin lähitapaaminen verkossa tapahtuvan opetuksen lisäksi, on kyseessä monimuoto-opetus.

Hybridiopetus sekoitetaan usein monimuoto-opetukseen ja näitä termejä käytetäänkin vielä usein sekaisin. SAMKissa hybridiopetuksella tarkoitetaan opetusta, johon opiskelija voi osallistua yhtäaikaa lähi- tai etäopetuksessa. Tällöin opettajan on huomioitava molemmat osallistujaryhmät. Verkko-oppimisympäristö on tärkeä yhteydenpidon ja tiedon jakamisen paikka.

Nonstop-opetuksella tarkoitetaan opintojaksoja, joissa opiskelija etenee itsenäisesti verkko-oppimisympäristössä opintojakson aukiolon puitteissa ilman kaikille yhteisiä pakollisia tapaamisia. Opintojakso ei voi myöskään sisältää ajastettua läsnäoloa vaativia tapaamisia (esim. tenttejä).

Myös tilat vaikuttavat opetuksen järjestämiseen: hybriditoteutus tarvitsee käyttöönsä verkko-opetustilan, jossa opettajalla on mahdollisuus nähdä ja kuulla osallistujat niin tilasta kuin verkostakin ja kommunikoida sujuvasti heidän kanssaan. Verkko- ja etä-opetusta voi järjestää kapeimmillaan kuuloke-mikrofoni-setin avulla opettajan omalta tietokoneelta. Tällöinkin kuitenkin opettaja tarvitsee käyttöönsä rauhallisen opetustilan.

Jotta opiskelija kokee opetuksen innostavaksi ja motivoivaksi, on aina suunniteltava opetettava kokonaisuus aihepiiriä tukevaksi ja käytettävä soveltuvia ohjelmia ja materiaaleja opiskelijoiden osallistamiseen ja aktivointiin. Erityisen tärkeää opetustapaamisen suunnittelu on hybriditoteutuksissa, joissa on mukana kaksi erilaista osallistujaryhmää. Hybridiä onkin oivallisesti kuvattu tilanteena, jossa opettajalla on ohjauksessaan kaksi yhtäaikaista ryhmää eri tiloissa. Tällaisen toteuttaminen vaatii hyvää ennakkosuunnittelua, osallistujien teknisen taitotason sekä opettajalla käytössä olevien teknisten mahdollisuuksien tuntemista.

Katja Lempinen

Kirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakoulun digitaalisen opetuksen päällikkö.

Pedagogisella johtamistoiminnalla tukea opettajan työhön

Opetus korkeakoulussa on ottanut aina vain isompia harppauksia ja nopeammin kohti oppijalähtöisyyttä, saavutettavuutta, palvelevuutta ja oppijan ja työelämän tarvelähtöisyyttä. Suunta on selvä ja se näkyy korkeakoulupedagogiikan kansallisena kehittämisenä pedagogisissa verkostoissa ja lopulta kehittämispuheiden toteutumisena korkeakoulun opettajan työssä.

Opettajan työ on aina nähty hyvin itsenäisenä asiantuntijatyönä ja tietty autonomisuus on edelleen työnkuvaan kuuluva ainakin siinä, millaisilla pedagogisilla ratkaisuilla opetusta toteutetaan. Nopeasti kehittyvä pedagoginen työ korkeakouluissa ansaitsee hyvää pedagogista johtamistoimintaa. Tämä on tunnistettu KOKKO-hankkeen pedagogisen johtamistoiminnan osassa. Siinä 19 korkeakoulua kehittää omia pedagogisen johtamisen toimiaan kehittämisnäkökulmalla yhteisissä kehittämisverkostoissa. Korkeakoulutuksen opetusta koskevissa muutoksissa mennään hyvin lähelle opettajan oman työn hallinnan kokemusta ja työn identiteettikokemusta. Kysymys kuuluu, koetaanko pedagoginen johtaminen omaa opetustyötä tukevana.

Pedagogisen johtamistoiminnan kiinnittyminen asiantuntijan tehtävään korkeakoulussa
(Pedagogisen johtamistoiminnan työpaja, Forma E-L 26.4.2022).

KOKKO-hankkeen pedagogisen johtamistoiminnan työpajassa huhtikuussa identiteettipohdintaa käytiin suhteessa tunnistettuihin riippuvuuksiin. Totesimme, että identiteettikokemus ei synny tyhjiössä vaan se rakentuu paitsi aikaisemmista kokemuksista myös siitä korkeakouluympäristöstä, jossa nyt työskennellään. Korkeakoulu toteuttaa omaa johtamisen malliaan, toisinaan se voi olla hyvin rakenteinen, toisinaan dynaaminen ja laajasti johtamisosaamista ja -resurssia hyödyntävä toimintamalli. Malli tarjoaa paitsi rajat myös mahdollisuuden rakentaa toimintaa korkeakoulun sisällä hyväksyttävällä tavalla.

Opetushenkilöstön akateemisuus tai tieteenalalähtöisyys on yksi keskeinenkin osa identiteettikokemusta. Siihen vaikuttaa myös se, miten organisaatiossa kyetään tukemaan ja johtamaan henkilöstön laajaa ja monipiolista osaamista yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Pedagogisessa kentässä lopulta oppijan kokemus on merkityksellinen kertomaan meille, miten onnistuimme, millaisina korkeakoulutoimijoina oppija meidät tunnistaa.

Digitaalisuus on edelleen yksi iso kehityssuunta, joka on jo tässä, mutta joka tuo uusia osaamisvaatimuksia jatkuvasti opettajan pedagogiseen työhön. Korkeakoulun tasolla määritetään muun muassa tuetut oppimisympäristöt ja niitä tukevat pedagogiset koulutukset – tällaiset pedagogiset kehittämistoimet ovat siten myös osa pedagogisen johtamisen toteuttamista omassa korkeakoulussa. Tänä päivänä korkeakoulupedagoginen kehittäminen kytkeytyy kansalliseen korkeakoulutuksen kehittämiseen jatkuvan oppimisen hengessä. Korkeakoulujen yhteinen Digivisio 2030 -hanke antaa tähän kehittämiseen lisäarvoa jo nyt ja vielä pitkään.

Lue lisää korkeakoulupedagogiikasta

KOKKO-hanke 2021 – 2023

Korkeakoulupeda               

Digivisio 2030

Eeva-Leena Forma

Kirjoittaja on Satakunnan ammattikorkeakoulun opetuksen kehittämispäällikkö.