Projektiammattilaiset ry (PRY) järjestää vuosittain tapahtuman nimeltä Academic Summit, joka on toiselta nimeltään työpaja- ja verkostoitumisfoorumi yliopistoille, ammattikorkeakouluille ja muille oppilaitossektorin toimijoille. Tapahtuman tarkoitus on tarjota mahdollisuus verkostoitua ja oppia kollegojen kanssa uutta projektinjohtamisen koulutuksesta ja tutkimuksesta. Historian perusteella tapahtumat on järjestetty Uudenmaan alueella, mutta nyt tempauksena on jalkauduttu maakuntia kiertelemään. Tämä oli loistava ratkaisu. Vuoden 2024 tapahtuma järjestettiin Turussa, jossa tapahtuman tiloja isännöi Åbo Akademin tuotantotalouden professori Magnus Hellström. Tapahtuman fasilitoinnista vastasi PRY:n toimitusjohtaja Anna-Maria Mäkelä. Tapahtuman yhteydessä tutuksi tuli Åbo Akademin, Turun yliopiston ja Suomen yliopistokiinteistöjen käyttöön vuonna 2021 luovutettu Aurum-rakennus ja sen vaikuttavat puurimapinnat. Turun kampus osoitti arkkitehtuurillaan, kuinka kampuksen sisäänkäynti voi olla yhtä aikaa arvokas; mutta myös tietyllä tavalla kodikkaan lämmin ja luokseen kutsuva. Tapahtuma oli sisällöltään rikas, monipuolinen ja erittäin mielenkiintoinen.
Kuvat: Anni Hamari
Esityksiä pitivät Yrkeshögskolan Novia, Turun ammattikorkeakoulu, Turun yliopisto sekä Åbo Akademi, ja lisäksi case-esityksen tarjoili Turun kaupunki ”Turku hiilineutraaliksi 2030”-ohjelmallaan. Pääsin todistamaan myös vieressäni istuneen Young Crew Finlandin johtajan Milla Rannan ammattitaitoa ja karismaa. Opiskelijoiden ja nuorten osaajien näkökulmasta Projektiammattilaiset ry tarjoaa vaihtoehtona Young Crew Finland – jäsenyyttä, joka on tarkoitettu alle 35-vuotiaille projektitoiminnan ammattilaisille tai sellaiseksi haluaville. Nuoren aikuisen on lähes poikkeuksetta vaikeaa asettaa jalkaansa oven väliin. Young Crew Finland on olemassa myös juuri tällaista ”kynsien teroittelua” varten, jossa tuleva motivoitunut ammattilainen voi kehittyä ja kasvaa, eli hankkia projektialan työkokemusta ja tietoa.
Tapahtumassa saimme Mäkelältä muistutuksen siitä, kuinka noin kolmannes Suomen bruttokansantuotteesta muodostuu erilaisista projekteista. Lisäksi jokaisen on tiedostettava, että projektit ovat muutoksen ja uudistumisen välineitä. Muutokset eivät todennäköisesti tule loppumaan, joten projektiosaamista tarvitaan. Me emme jää pyörimään mystisesti seisahtuneeseen tilaan, jossa prosessi pyörii samoilla asetteilla hamaan tulevaisuuden loppuun saakka – luultavasti? Hyvin johdetuilla projekteilla kehitetään lisäksi koko yhteiskuntaa, ja jaan tämän näkemyksen. Olen uskotellut opiskelijoillemme, kuinka merkittävää projektityöskentely voi parhaimmillaan olla. Kuinka voidaan kehittää yhteiskuntaa tekemällä merkityksellistä työtä, ja kuinka hyvässä yhteiskunnassa huolehditaan myös heikommista ja avun tarpeessa olevista. Jokainen työ on tärkeää, mutta erityinen työ on erityisen tärkeää.
Pedagogisesta näkökulmasta tapahtuma tarjoili timanttista settiä myös opettajan tehtävään työelämälähtöisenä kasvattajana. Inspiraatiota eniten synnytti ajatukset ”työntekoon sosiaalistamisesta” ja siitä, kuinka ”työskentelyn täytyy olla professionaalista, eli pohjautua teoriaan. Muuten se on mututietoa.” Uskon opiskelija-ainekseemme ja kasvatuksen kohottavaan vaikutukseen osana kehittyvää yksilöä. Mielestäni ehkä pedagogisesti vaikuttavin lause tilaisuudesta oli seuraava: ”opiskelija-aines ei ole muuttunut 100 000 vuoteen, mutta tietojärjestelmät ja kulttuuri ovat”, ja siinä lauseessa oli jotakin erityislaatuisen hienoa, mutta samalla pisteliäästi sivaltavaa. Englanniksi vastaava olotila voitaisiin tuntea termillä ”bittersweet truth”.
Verkostotapahtumat voivat aiheuttaa lähes hallitsematonta inspiraatiotulvaa ja yllättäviäkin yhteyksiä voi löytyä – ehkä säkin voisit kokeilla?
Anni Hamari
Kirjoittaja toimii Projektiosaamisen osaajapoolin vetäjänä.