Minun nuoruudessani vieraiden kielten osaamista pidettiin tavoiteltavana asiana. Mitä useampaa kieltä osasit, sen parempi. Valinnaisten kielten opetusryhmät olivat täynnä ja kaikkia haluamiaan kieliä ei saanut sijoiteltua lukujärjestyksiin.
Muutos nykypäivään verrattuna on radikaali. Englanti on monella lähes ainoa kieli, mitä opiskellaan ja osataan. Mitalin kääntöpuoli on se, että lähes kaikki osaavat englantia. Englannin osaaminen on hyvä juttu, mutta samalla muiden vieraiden kielten osaaminen on radikaalisti vähentynyt. Vaikka halukkuutta vieraan kielen opiskelemiseen nuorella olisi, tarjonta on vähäistä ja harvojen valinnaisten kielten tunnit sijoitetaan kouluissa välillä siten, että kiinnostus valita niitä omaan ohjelmaan lopahtaa siihen, kun näkee miten ne sijoittuvat suhteessa muihin kiinnostaviin valinnaisiin aineisiin.
Vieraiden kielten opetuksen väheneminen heikentää koulutuspolkua jo alemmilta asteilta alkaen. Yksipuolinen kielitaito rajoittaa mahdollisuuksia työelämässä ja kääntäen – mitä monipuolisemmin osaa vieraita kieliä, sen parempi kilpailuvaltti kielitaito on, koska osaajien määrä on vähentynyt. Mitä parempi kielitaito, sitä paremmat valmiudet toimia missä tahansa tehtävässä.
Toisen kulttuurin ymmärtäminen paranee huomattavasti sillä, että ymmärtää kulttuuriin olennaisesti liittyvää kieltä. Kieli on enemmän kuin vain sanoja. Kieli heijastaa ajattelutapaa ja arvoja.
Suomalaisena huomaat ilahtuvasi siitä, kun joku muualta tänne Suomeen muuttanut osaa puhua edes auttavasti meidän kieltämme. Sama toisin päin. Vaikka tämänhetkinen suomalainen poliittinen tahtotila onkin nostaa suomalaisuus ylitse muiden, jos olemme realisteja ja katsomme maailmaa laajemmin kuin vain sarvimakaronin lävitse takaisin omaan napaamme, huomaamme, että suuri maailma ja sen tapahtumat ovat jossakin ihan muualla kuin pienessä Suomessa. Valtakunnan rajojen ulkopuolelle astuminen antaa hyvin nopeasti ymmärryksen siitä, että pelkällä suomen kielellä ei selviä.
Kuitenkin jo vajaa kymmenen vuotta sitten on tutkitusti todettu, että koulutusrakenteisiin tehtyjen muutosten vuoksi kielten opetustarjonta yksipuolistuu ja vähenee. Näin on tapahtunut. Myös monipuolisen kielitaidon arvostus on vähentynyt. Suomen kieltenopettajien liiton visio onkin, että Suomessa opiskeltaisiin lähitulevaisuudessa kansallisten kielten lisäksi kahta vierasta kieltä.
Kieltenopettajana olen kohdannut työurani varrella monenlaisia opiskelijoita. Opettaessani ruotsia yhdistelmäajoneuvokuljettajaryhmälle eräs sankari heitti jalat pöydälle ja kiroten huusi: ”Ja kun mää …piip… ajan tukkirekkaa Kiikosten ja Rauman väliä, niin mihin …piip… mää tartten jottain …piip… ruotsia?” Asenne oli nuorella miehellä ”kohdallaan” ja muutaman vuoden päästä kuulin hänestä, että kyseinen kaveri ei ajanut tukkirekkaa enää mihinkään suuntaan, vaan oli jäänyt asenneongelman vuoksi pois töistä kokonaan.
Saksan kielen oppitunneilla istunut ajojärjestelijäopiskelija lähetti minulle kortin Travemündestä: ”Kiitos, kun jaksoit opettaa meille alkeita. Täällä on paljon mukavampaa ajella, kun ymmärtää edes jotakin.” Kollegani venäjän alkeiden tunnilla kyrilliset kirjaimet oppinut kuljettaja laittoi viestin: ”Hienoa, kun nyt osaan lukea näitä kylttejä! Moccpa ei tarkoitakaan kahvitaukoa, vaan suuntaa, jota kohti tavoittelen.”
Nykyisin oppimismotivaatiota haastaa kaikkialla läsnä oleva tekoäly. Miksi pitäisi itse opiskella vierasta kieltä, kun tekoäly sen jo osaa? Tekoäly ei koskaan korvaa ihmisten välistä kanssakäymistä, ei ajattelua eikä tilannesidonnaisuutta. Oma ajattelu ja sen tuomat mahdollisuudet ovat olennainen osa ihmisyyttä ja sitä ei kannata ulkoistaa koneelle.
Vieraan kielen oppiminen tapahtuu toki helpoiten lapsuus- ja nuoruusvuosina, jolloin oppimiskyky on parhaimmillaan, mutta uuden oppiminen on mahdollista myös jo ”kypsemmässä iässä”. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa kielten opiskelua. On erittäin motivoivaa huomata, että pystyy auttavasti kommunikoimaan oppimallaan sanastolla vierasta kieltä puhuvan henkilön kanssa.
SAMKin tarjonta valinnaisten vieraiden kielten suhteen on ilahduttavan laaja. Täällä voi opiskella valinnaisena kielenä saksaa, ranskaa, espanjaa, venäjän alkeita – ja ristiinopiskeluverkoston kautta mahdollisesti vielä muitakin harvinaisempia kieliä. Opetuspäällikkönä kannustan valitsemaan monipuolisesti vieraita kieliä. Yhden kielen osaaminen tukee toisen uuden kielen oppimista. Lisäksi uuden kielen opiskelu parantaa keskittymistä ja hidastaa aivojen vanhenemista.
Pirjo Raunio
Kirjoittaja on työperusteisesta maahanmuutosta väitellyt filosofian tohtori, joka toimii SAMKissa Kielet ja viestintä -tiimin opetuspäällikkönä ja on kielten opettaja, joka puhuu sujuvasti kahta vierasta kieltä ja osaa alkeita muutamasta muusta kielestä.
Luettavaa:
Kohti tulevaisuuden kielikoulutusta: kielikoulutuspoliittisen projektin loppuraportti Kohti tulevaisuuden kielikoulutusta : kielikoulutuspoliittisen projektin loppuraportti :: JYX (Luettu 15.9.2025)
Kielitaito tarttuu kaiken ikää – aikuisen oppiminen on yhtä tehokasta kuin lapsen | Kaleva (Luettu15.9.2025)
Vieraiden kielten opiskelun ja osaamisen tulevaisuus Suomessa. Kohti tulevaisuuden kielikoulutusta : kielikoulutuspoliittisen projektin loppuraportti :: JYX (Luettu17.9.2025)
Tutkimus: Kaksikielisyys hidastaa aivojen vanhenemista | Yle (Luettu 17.9.2025)
Mikä on italian kielen ihanin sana? Se ja monta muuta kielellistä asiaa selviää uudesta juttusarjasta | Turun Sanomat (Luettu 17.9.2025)